Tyttö sä oot tähti

Tällä viikolla ollaan touhuiltu! Maanantaina oltiin Hillan kans jäällä riehumassa, Rexi oli seurana. Eilen taas Jenna kera pystykorviensa Remun ja Viivin oli leikkimässä (tosin Ilolla ja Viivillä oli taas kränää. Ne ei sit osaa päättää et onks ne kavereita vai ei.) ja käytiin lenkilläkin yhdessä. Ja tänään oli viikon kivin päivä Ilolla ja Karolla, nimittäin treenit kun mentii hallille treenaa Kaisulle ja Repsille häiriöks! Jeejee sanoin Ilo kahden sairaslomaviikon jälkeen ja Karo joka ei yleensä pääse mihinkään kivaan, koska nuoret tarvii aina enempi treeniä. Mutta tänään päätin ottaa mamman, koska mulla on uus auto, mutten ole vielä ehtinyt käydä ostaa häkkiä autoon (entiseen sellanen ei ois mahtunu, nyt mahtuu ja takapenkin selkänojat on  nii matalat entiseen verrattuna ettei siel pysy ykskää koira (paitsi nyt joku Ilo ja Karo) joten siis pitäis pikimmiten ostaa uusi häkki. Ja koska en viittinyt ottaa junnuja jotka ei kontissa vapaaehtoisesti pysy mukaan niin otin nää Fiksut Aikuiset.)

Ilo aloitti haukkumisen kun ajoin hallin pihaan. Huomasi vissii missä ollaan. Kovasti myös komenti Kaisua ja Rexiä et mitä te tänne tuutte, hänen halli ja koko maailma. Samaten myös oman vuoron odottelu häkissä sujui vinkuen. Hitusen voisi sanoa et oli loma noussut päähän ja virtaa oli liikaa. Ilon kanssa vaan tokoiltiin. Paljon seuraamista, kontakteja, paikalla oloja ja semmosta. Noutamistakin treenattiin, itseasiassa ekaa kertaa jossain muualla kuin kotona. Seuraamisissa Ilo edisti, kaukoja tehdessä edisti ohimennen eteenpäin, luokse tuli täysiä ja nouti täysiä. Virtaa siis oli.

Karoa taas nuuskututti. Ymmärrän, siel on kauheesti hajuja ja Karo on nenäeläin. Malttoi kuitenkin keskittyä antamaan tassua ja kierimään (Karon mielestä "maahan" meinaa sitä et heitetää selälleen jalat kohti taivasta.) Karo pääsi myös agittaa! Sepäs olikin kivaa (ja Ilo huusi häkistään miten epäreilua sellainen olikaan) Karon kanssa tehtiin puomia. Ekan kerran talutin pannasta alkuun, sit neiti oiskin jo menny vauhdilla, jeejee, häntä heilui ihan kauheasti. Otettiin myös paria hyppyä (minikokoisia vetskulle). Karo ei ymmärtäny et voin ohjata sitä sivulta. Se tahtois tulla luokse. Luoksetulona useamman hypyn sarja onnistuikin sit hienosti. ;) Aika taitava mamma, vauhtia ois hirrmuisesti. Ilmeisesti ens viikol mennää Iinan ja muiden kaa agittaa hallille. Pitää kai ottaa Karo messii. ;)

Kaisu otti meistä kuvia, ihailkaas nyt. Tällä viikolla on tullut muutenkin kuvailtua koska maanantaina sain myöhästyneeksi joululahjaksi kameraan uuden putken jota on pitäny testailla.

Kuvia ois paljon. Lisää kuvagallerian omissa kansioissa.

Sinä olet rakkaus..

 Yön luodolla majakka, Tällä määrätyllä matkalla, Maailman pyöräni tarakka

Käytiin tapaninpäivän kunniaks Hillan kans ekaa kertaa mätsäreissä. Mätsärit järjesti varps ja olivat samaisessa lämmitetyssä hallissa kuin missä ollaan käyty treenailee, et sinänsä tuttu paikka. Hitusen oli vaan enemmän porukkaa ja jotenkin pienehkö, ahdas ja kaikuva halli oli aika jänskä pienen koiran mielestä. Ei oikein semmosta paikkaa löytyny et ois saanu olla rauhassa muiden koirien neniltä, mut onneksi Hilla tulee kaikkien kanssa toimeen ja on niin reipas, kiltti ja fiksu otus. Aluksi oli vähän ihmeissään mutta sit rauhoittui omaksi itsekseen.

Paljon oli koiria ilmoittunut, isoja pentuja (joissa Hilla siis oli) oli reilu parikymmentä. Pari kisassa meidän vastukseksi sattui Luna hoffi (se samainen söpöläinen jota olen muutamia kertoja käynyt kuvaamassa.) Hilla voitti pari kisan ja sai punaisen nauhan, vaikka nätisti meni Lunakin. Punaisissa ei sit Hillan kans enää sijoituttu, oli paljon hienoja koiria vastassa ja Hillan seisominen oli vähän väsyneen oloista jo, ei oikein malttanut enää keskittyä.

Hyvä kokemus kuitenkin oli, teki tosi hyvää Hillalle päästä vähän käymään kehässä ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa kun on ahdasta, outoja ääniä ja paljon vieraita ihmisiä ja koiria. Vähän tarviis treeniä et löytyis sellanen nätti seisominen, jämttejä kun ei hirveesti asetella eikä laitella, pitäs ihan ite osata esiintyä. ;) Erityisen tyytyväinen olin Hillan juoksemiseen, treenatessa se jää helposti laiskaksi, melkein perässä vedettäväksi. Tänään hän juoksi nätisti eikä kuikuillut muita, fiksu tyttö. Reilu viikko ja sit ois ikää virallisiinkin, mut taidetaan odotella edes helmikuulle ennen ensi esiintymistä.. Matillekin pitäisi jotkut näytelmät miettiä keväälle.. Vähän jäi harmittaa kun ois tehnyt mieli Masakin ottaa mätsäreihin mukaan mut ei vaan oo nää mun perheenjäsenet kovin innokkaita lähtemään lisäkädiks ja kavereilla kun on noita omiakin koiria..

Joulun rauhaa..

Aamulla Karon ja Matin kans kuvaussessioyritykset pakkasessa, ei onnistunut koska arkajalat paleli

tassut jäätyy, äkkiä takas sisälle ja ruokaa kuppiin! Karosta ei tullut YHTÄÄN onnistunutta kuvaa..

Hilla ei tunne sanaa "palella" eikä ymmärrä sanan "kylmä" merkitystä

pakkasta -27c, Hilla tykkää

tonttuIlo on vielä toipilaslomalla, joten ei päässyt osallistumaan ulkoiluun

lahjoja avattiin normaalilla raivolla "NYT LÄHTEE NÄÄ PAPERIT TÄSTÄ"

Kumpi voittaa Ilo vai Ilon uusi kroko?

Ilo voitti

Bongaa vauvakroko Ilon tassujen välistä.

Rauhallista joulua..

t. Emmi ja koirat

Älä stressaa, vaa ota lungisti

Tänään käytiin ensin Hillan kans Kaisun ja Rexin kaa lenkillä ja sitten mentiin umpijäätyneinä treenaa lämpimään halliin tokoa ja näyttelyjuttuja. Aloitettiin tokoilulla. Ensin jankattiin istu - maahan toistoja ja opeteltiin sivulle tulemista. Kun hitusen löytyi paikka sivulla niin otettiin myös ihan pientä seuraamispätkää. Lopuksi otettiin vielä paikallaoloa istuen ja luoksetuloa, joita molempia oli tähän mennessä otettu niin että väliä koiraan oli noin 3 metriä. Tänään tuotii hitusen lisähaastetta tähän kun koira istui kuin tatti vaikka matka kasvoi. Enimmillään taisi olla 15 metriä väliä, aika taitavasti tyttö istui. Luoksetulotkin sujuivat kivasti, vauhtia sais olla vaan enemmän, Hilla tulee vähän varovasti, vähän sen oloisena et saanks mä nyt tulla.

Vähän tokoiltuamme päätin testata myös puomia. Kaisu tuli auttamaan ja yhdessä saatiin varovainen Hilla kiipeämään suuri ja pelottava puomi. Muutama nakki tais upota koiran kitaan. Muutaman ensimmäisen toiston jälkeen Hilla huomasi  et onpa kiva ja sai jo jarrutella loppua kohti ettei keksi alkaa loikkia keskenkaiken pois.

Kun Kaisu päätti et voisi Rexinkin kans vähän treenata agia, niin kokeiltiin sit Hillankin kans muutamia muitakin esteitä, kun kerran esillä olivat. ;) Ensin harjoiteltiin putkea, ekan kerran meni haistellen mutta sitten jo tuli reippaasti läpi. Alkoi myös tulla naamalle välillä ihana virne joka kertoo et Hillalla on kivaa! Lopuksi otettiin vielä minihyppyä (huima 10cm!), joka sujui heti ekasta toistosta hienosti! Malttoi odottaa paikalla hypyn takana ja tuli hienolla pompulla luo kun kutsuin. Samallatavalla sujui myös rengas, Kaisu piti ekan kerran renkaan edessä ja Hilla tuli kutsustani läpi. Hilla on ihana. ♥ Kokeiltiin myös tosi vaativaa renkaalta hypylle pätkää ja sekin sujui. Kovin montaa toistoa en viittinyt mitään ottaa, huomasi että nopeasti alkoi kyllästyttää (Hilla ja Hillan keskittymiskyky)

Sit pääsi Hilla hetkeksi lepäämään ja Reksi meni sillä aikaa radalle. Pääsin myös testaamaan Rexin ohjaamista... Hitusen erilainen tyyppi kun meidän Ilo ;D On muuten vauhtia, jo Rexin laukka-askel on nii iso et sai tosissaan juosta et ehti ohjaamana edes vähäsen. Mut kiva oli kokeilla noin erilaista koiraa.

Loppuun otettiin vielä vähän juoksutus ja seisomistreeniä viikonlopun mätsäreitä ajatellen.. Nätisti Hilla seisoo ja juokseekin muuten mutta on tosi hidas.. Sitä saa koko ajan vetää perästä. Ehkä oon vaan liian tottunut Mattiin joka on pitänyt opettaa malttamaan ja silti se meinaa vetää juostessa.. Toisaalta helpompi niin, Hillaan ei tunnu mistään löytyvän energiaa reippaaseen juoksemiseen. Jos ei huvita, niin ei huvita. Ihan hitusen itsepäinen neiti.

Miten sä voitkaan olla noin tyhmä ja viisas samalla?

Lauantaina käytiin Hillan kanssa Kaisun ja Rexin seurana hallilla treenaamassa. Hillan kans otettiin pikkasen  tokoa, näyttelytreeniä ja koitin houkutella neitiä leikkimään yhdessä. Hilla kun tahtois leikkiä iha itte ja yksinään. Yllättävän hyvin sain Hillaan kontaktia, vaikka nenä yritti välillä viedä.. Erityisen tyytyväinen olin siihen miten nätisti Hilla seisoi ja antoi vieraiden tulla tutkimaan itseään, vaikkei sitä sen kanssa ole harjoiteltu. Hilla on kyllä niin ihanan rauhallinen ja avoin eläin, kaikki rapsutukset ja hipelöinnit kelpaa.

Muuten viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Ilona toipuu kovaa vauhtia, mutta on tötterön kanssa melko toivoton. Kävelee jatkuvasti päin ovia, seiniä, hyllyjä, pöytiä, kaikkea mahdollista. Lisäksi jumittuu milloin sängyn, milloin pöydän alle. Ilo myöskin pääsee hyppäämään sohvalle haavasta huolimatta. Mutta alas ei pääse ite, se sattuu. Joten koira sitten kiipeää itse sohvalle ja kun alas pitäis päästä niin alkaa ininä. Myös keskellä yötä. Onneksi kuitenkin tajuaa ite varoa ja olla tekemättä mitään sellaista mikä sattuu. Ainakin jossain määrin.. Kotiin tulijat on pakko moikata normaalin vauhdikkaasti ja isiä vasten on aivan pakko hyppiä ja ulahdella sitten kun sattuu.

Lisäksi Ilonan ruokkiminen on vähän normaalia vaativampaa. Koska tötterö päässä ei pysty syödä luita kunnolla, olen päätynyt siihen et se saa syödä ne ilman tötteröä. Mut sit sitä on koko ajan vahdittava ettei keskenkaiken ala haavaa kutittaa tms. Joten välillä mamma istuu lattialla tunninki verran ja kattoo kun koira syö luuta. Tietysti olisi pehmeämpiäkin luita, joita syödäänkin paljon, mutta sit taas kovempien (ajanviete lähinnä) luiden syöminen on kivaa ja loistavaa tekemistä. Joten mä kattelen. Toisaalta tässä samalla oppii uutta koirastaan ja sen syömistavoista. Ja eihän tätä kauan kestä... Onneksi.. Alkaa pikku hiljaa myös kotona oleminen tympiä, Iloa kun ei viitsi pitkäksi ajaksi yksin jättää ja ketään muuta ei tietenkään oo koskaan kotona. Mutta saapahan Illi paljon laatu aikaa mammalta.

On harhaanjohtavaa kutsua ketään täydelliseksi idiootiksi sillä kukaan ei ole täydellinen

Ilon eilinen leikkaus sujui hyvin, aamulla puol 10 aikoihin vein tyttösen lääkäriin ja 12 maissa haettiin sit kotiin kun tyttö oli alkanut heräillä. Kotona uni maistui sit vielä kolmisen tuntia, ennen kuin Ilo päätti et nyt on ihan tosissaa aika herätä, nousi päättäväisesti pystyyn ja käveli suoraan päin sänkyä. Sit otettiin viel vähän lisää lepoa.

Illasta neiti jo jaksoi käydä takapihan kiertämässä ja tarpeillaan, ja sohvalle oli kova hinku. Mokasin itse enkä illalla pitänyt juurikaan tötteröä päässä ja kun yöksi sen Ilolle iskin menikin tunti et saatiin alettua nukkumaan kun inhotti se laite. Yö sujui mamman kainalossa lattialla kuitenkin ihan hyvin, joitain kertoja herätti kun ei hallinnut tötteröä ja oli jumittunut peittoon tms. fiksua.

Vieläkin kovasti nukuttaa, ihan hyvä näin. 3 viikkoa pitäisi ottaa rauhassa ja voi olla aika tuskaista..

Karolla ja Hillalla oli tänää kiva aamu, kun mentiin läheiselle ala-asteella Iinan kanssa pitämään oppituntia koirista kouluprojektina. Karon ja Hillan lisäksi Iinalla oli mäykyt mukana ja hyvin sujui tunnin pito ja koiriin tutustuminen. Karo varsinkin on todella lapsi rakas ja viihtyi hyvin lasten taluteltavana. Hillakin oli tosi innoissaan ja röhki kuin pieni possu kun ei ois malttanut hihnassa olla rauhassa, oli niiin paljon kaikkea superkivaa. Hyvin käyttäytyi molemmat tyttöset.

Huomiseksi on myös Hillan kans suunnitelmia, kun mennään hallille treenailee sen kanssa Kaisun ja muiden kanssa. Keskitytään varmaan vaan kontaktin löytymiseen ja leikkimiseen, Hillalla on kun pienoisia keskittymisongelmia (kaikki muu ois miljoonasti kivempaa.) Tekee hyvää treenata Hillan kans välillä ihan kunnolla, vaikka Hillahan ei pakkasesta välitä niin itellä jäätyy sormet ulkona treenaillessa.

Nyt tekiskin sit mieli ottaa Ilo takas kainaloon ja jatkaa unia..

Nimi on enne, sitä sanotaan. Mun kohdalla ainakin on niin.

Agia jee! Ilo oli niin kovin iloinen päästessään liitämään.

Tänään Iina pääsi ohjaamaan Illiä kun itse olin kameran takana ottamassa kuvia koirista. Ilo sano jeejee ja meni. Melkoisen ripeästi, melkoisen loikkien (mm. Iina ohjasi radan pätkällä putkelle, sekosi sanoissa ja käski hypätä, no Ilohan hyppäsi yli..) ja melkoisen innoissaa. Otin minäkin muutamia esteitä Illin kans, pyöritin kahdelle hypyllä kääntymisiä, haettiin puomiin vauhtia ja treenailtiin keinua.

Iinalle tuli viikonloppuna hoitoon mäykkyneiti Paula (alias Hulda) joka oli myös mukana tänää treenamassa ja pääsi myös kokeilemaan agia. Nestorkin oli tottakai treenamassa ja treeniseurana oli myös chihu Muusa omistajansa Hammin kanssa.

Osas ne muutkin.  Ekassa kuvassa Hulda opettelee minihyppyä, tokassa Nestor puomilla ja vikassa Muusa opettelee puomia.

Loppuun vielä Ilon taidon näyte siitä kuinka ei kuulu tehdä.Oho hups, ei ehtiny jarruttaa!

 

pelasta mut kun apuasi anelen

Kuulumisia! Viime päivät ovat taas olleet aivan kamalia tuon pakkasen osalta, tuonne uloshan jäätyy. Kaikki paitsi Hilla, jonka mielestä sää on mitä parhain päiväunien ottamiseen hangessa. Ei sit oo ihme et kun sisälle pääsis niin alkaa heti läähätys ja ovelle pyrkiminen kun on kuuma, tahtoo ulos. Ilo sen sijaan ei viihdy ulkona yhtään pakollista pitempään, pikaiset pissitykset takapihalla ja sit vaativasti haukkumaan ovelle et hän tahtoo nyt sisää. Onneksi lenkkeily sentääs maistaa myös Ilolle, kunhan on mukavasti takki päällä. Tossujakin kokeiltiin kerran, mutta aattelin säästellä niitä vielä kovemmille pakkasille, joita on kuulemma luvassa.

Hillan juoksuistakin on viimeinen päästy ja Ilonki juoksuista päästään huomenna lopullisesti, kun mennään sterilisaatioon.. Hitusen mammaa jänskättää.. Toivottavasti oli hyvä päätös. Eilen oltiin Kaisun ja Rexin kanssa (taas) lenkillä. Hilla pääsi pitkästä aikaa moikkaa Rexiä ja harmitti hirveesti kun ei päässyt leikkimään (käytiin pimeän aikaan tylsällä remmilenkillä) Huomasi Hillasta että on pari viikkoa lenkkeillyt vain Ilon jatai Karon kanssa ja vähän puskissa pääasiassa (Mietinkin et lenkkeilenköhän mä liikaakin metsässä? Hilla nimittäin ei osaa ohittaa edes pyöräilijää nätisti, todnäk siks ettei oo ohittanut sellasta kovin montaa kertaa) Ensinnäkin Hilla alkoi haukkua kun Rex tuli paikalle, eikä ois ihan herkästi hiljennyt käskystä. Sen vielä oisin kestänyt et toi yks kakara haukkuu mut Ilon piti tietysti yhtyä tähän hauskan pitoon. Noh, onneksi suostuivat lopulta molemmat iskemään suunsa kiinni ja päästiin lähtemään lenkille. Ostin viikonloppuna Hillallekin oman heijastinliivin (tais unohtua edellisessä postauksessa mainita) ja se oli sit eilen testissä ekaa kertaa. Hyvinhän tuo Hilla otti senkin vastaan et sille puetaan jotain, tosin heijastinliivi oli aika löysällä ja eihän se kovin iso ole. Lenkki sujui Hillan osalta loppujen lopuksi kuitenkin tosi nätisti, malttoi olla riehumatta, pahasti härnäämättä muita (mitä nyt iha pikkasen) ja teki muutamia taitavia ohituksia.

Huomenna harkitsin meneväni illalla eläintenjoulurauhan julistukseen, voisi tehdä hyvää sellainen tilanne Hillan kanssa. Pitäs oppia malttamaan ja tajuta että kaikkia ei voi moikata. Vaikka miten tahtois. Toisaalta ihanaa kun Hilla on niin Ilon vastakohta. Se tykkää kaikista, se on kiinnostunut kaikesta, se on rohkea, reipas ja utelias. Ihana siis. Täytyis vaan oppia malttamaan silti.

Tänään on Ilon kanssa vikat hallitreenit ennen lomaa, pitää katsoa miten pitkälle tauolle Ilo joutuu harrastuksista tuon leikkauksen takia. Toivotaan et toipuu siitä nopeasti. Ilon lomaillessa oon ajatellut panostaa Hillan kans tokoiluun (tai ylipäätään perusasioihin...) ja ollaankin lauantaina menossa Kaisun seuraksi hallille treenaa tokoa. Lisäksi voisi ottaa vähän näyttelytreeniä. Tapaninpäivänä varps järjestääkin hallissa mätsärit, joihin ois ajatus ainakin Hillan kans osallistua, miksei myös Matinkin.

vierelläsi kuljen minne menetkin

Allekirjoittanut vietti viikonloppunsa pääkaupunkiseudulla, joululahjoja shoppailen ja messarissa piskejä katsellen. Kotiin palasi lompakko tyhjänä, messarissa kun perinteisesti on pakko shoppailla! Tällä kertaa en ostanut mitään turhaa. Siis kun meillähän ei ollut ennestään yhtään leluja niin pakko oli ostaa pukinkonttii pikkasen. Ja vähän herkkujakin. Mut pääasiassa shoppailin fiksuja ostoksia. Ilonalle ostin BOT-verkkoloimen (jos joku ei tiedä niin klikkaa linkkiä. Luulin et kaikki tietää, mut kotona sain vähän ihmetteleviä katseita et miksi ihmeessä uusi takki) ja lisäksi Ilon palelevat tassut saivat suojakseen Janutexin töppöset. Lisäksi ostin Hillalle näyttelypannan (ohuen ketjukurkkarin joka katoaa mukavasti karvan sekaan (Ei, meillä ei ollut yhtää ketjupantaa aiemmin. Ei ainakaan just tollasta.) Ehdittiin myös pikkasen katsomaan koiriakin kaiken shoppailun ohessa. Ilonan minipoikaystävä Nesto osallistui junnuluokkaan tänään, tulokseksi tuli erinomainen ja näin nättinä Nesto oli

Ilo ei varsinaisesti pitänyt mamman shoppailuista. Ikinä se ei arvosta. Varsinkaan noita tossuja. Mut omapa on vikansa, mitäs on sellanen arkajalka. Nyt sil ei oo mitään syytä olla lähtemättä pakkasella lenkille! Nimittäin tämänkin hetken pakkaslukemat täällä ovat -20 asteen lähistöllä ja Ilon ulkoilu on pelkkää tassujen nostelua. Mut lenkkeiltävä ois pikku pakkasista huolimatta, joten siks näin. Pukeutumiskysymys sanon mä.

Olet maailmani, muuta kaipaa en

Itsenäisyyspäivän kunniaksi treenaamaan! Tällä kertaa saatiinki sit jo seuraa enemmänkin ja mukavaa oli. Ilo osasi olla kohtuu järkevä vaikka oli sille vieraita ihmisiä (ja koira) paikalla, mistä olen aina ylpeä kun on tosta kyse. Se teki hommia hyvällä kontaktilla ja pysyi käskyjen alla, menemättä häiriköimään muita (hheheee ihan ku sil ois tapana ketää haukkumaan mennä)

Tänään otettiin kontakteja! Ilo osasi melko pätevästi, puomin meni ekalla kerralla tosi hissutellen (kestääks tää mun painon?) mut sit menikin jo An ja keinun vauhdilla, keinulle piti eka iha jarrutella, koska kuten arvelin se ei muistanut et tää on se este joka rämähtää. Tosi nätisti otti kontaktit vaikka vauhtiakin löytyi, sijoitin itteni aina alastulo kontaktin luo samanaikaisesti et pystyin varmistella. Ainoastaan kun meni Iinan poikaystävän kanssa radan pätkää niin loikkasi sekä puomin alastulon että Aan ylösmeno kontaktit... Just näin Ilo, ei yhtää auttanut mun kauempana huudellut ärisemiset.

Otettiin sit myös pientä radan pätkää, sisälti hyppyjä, putkea ja keppejä ja näppärästi se osaa tollasia helppoja juttuja. Hypyt olivat suurimman osan ajasta minikokoisia, kun en jaksanut niitä minikoirien jälkeen nostella isommiksi, mutta mitäpä väliä sillä. Pitäisi joku kerta ottaa kamera mukaan ja kokeilla miten tuolla riittää valo kuvaamiseen, jos edes jonkinlaisia kuvia sais otetuks.

Muuten viikonloppu meni mukavasti,  Mattia ja Hillaa on kiusattu, Karokin koitettu kiusata vaikkei se sallittua olekaan. Ilo pääsi myös mökillä käymään ja painimaan Tyyne russelin kanssa, ihan hurjia molemmat. Kivaa siis on ollut, huomenna paluu arkeen... Onneksi ei ole enää kauan jouluun. Ilon joulusta on tosin tulemassa vähän mälsä, varasin sille ajan sterilisaatioon 16. päivä, jonka jälkeen ois maltettava ottaa jonkun aikaa rauhassa ja jää juuri vauhtiin saadut treenitkin joksikin aikaa tauolle, mutta ehkä parempi niin. Juoksut ja varsinkin valeraskaudet on olleet liian iso stressi jo jonkun aikaa.

se menee, kuinka menee, turha jarrua kuluttaa

Tänään Ilolla oli superkivaa kun olin varannut lämmitetyn treenihallin tunniksi meille. Päästiin tokoilemaan ja myös vähän agiliitämään lämpimässä. Ensin tokoa ja meinasin menettää hermoni kun koira ei keskittynyt yhtään kun pälyili vaan omituista hallia ja kaikkia niitä hajuja siellä, meinas kai vähän jänskättää. Otin kuitenkin seuraamisia, paikalla oloja, luoksetuloa, noutoja, kaukoja ja jääviä ja pikku hiljaa sain koiran vähän keskittymään. Puolisen tuntia jankattua tokoa vaihdettiin lajia ja muutamia laitoin muutamia agiesteitä.

Ihan ekaks otin kaksi pienehkö hyppyä vaan, mulla kun ei ollut mitään hajua miten Ilo toimii pitkän taukoilun jälkeen. Iskin koiran ekan esteen taakse istumaan, kävelin ekan hypyn luo ja pyysin koiraa hyppäämään, pikkasen alkoi muuttui koiran ilme! Kauheella vauhdilla yli vaan molemmista ja ennen kuin ehdin sanoa mitään se oli hypännyt viel kerran molemmat uusiks ja sit tuli luokse heiluen ja mölisten LISÄÄLISÄÄLISÄÄ. Laitoin sit kepit, muurin, kolme hyppyä ja putken neidille. Otettiin ensin putki ja kepit muutamasti pelkästään, mutta koska ne meni aika näppärästi niin siirryin tekemään pieniä radan pätkiä.

Enpä ollutkaan Iloa hetkeen nähnyt noin innoissaan missään, sillä oli ihan järjetön meno päällä mutta silti malttoi alun häslingin jälkeen kuunnella muakin. Piirsin todella hienon kuvankin siitä mitä kaikkea tehtiin, kun oli niiii kivaa. Toi on vaan tollanen suuntaa antava, en ollu kauheen lahjakas tos piirtelyssä tai mittasuhteissa tai yhtäämissää...

Otin sit myös rengasta muutaman kerran, mutta koska yksikseni olin nii en jaksanut kovin pitkälle roudata eikä siksi sitä radan osaksikaan isketty.. Kontakteja ei tehty, koska yksinäni en niitä ois kuitenkaan saanut laitettua.. Annoin niiden olla, kokeillaan niitä joku toinen kerta, aikomus ois varata tälleen talviaikaan tota hallia silloin tällöin. Vähän mietitytti menikö Ilolla toi into vähän ylikin välillä, toivottavasti ei ainakaan niin pahasti että siitä stressiä ottaisi, koska oli tosi kivaa treenata ton kanssa, se on nii symppis kun on iloissaan ja innoissaan. Ja niin suloisen väsynyt nyt kun makaa sängyssä sikeessä unessa.