Hei kohtalo, oon iso tyttö jo

 

Melkoisen kalju rimpula.

vilinää vilskettä

Ei varmaan tarvii kertoo kuka meidän perheessä vähän tykkää lahjoista

ja etenkin niistä papereista lahjojen päällä.

No se on se sama tyyppi jolla on myös uusi ja upea kaulapanta. 

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

jos mun pokka pettää

Allekirjoittaneella oli eilen vähän tekemisen puutetta uniongelmien piinatessa (sinänsä nukkuminen ei kyllä ole ongelma, se mihin aikaan nukuttaa niin meinaa välillä vähän olla.) Yöllä touhuillessani tuli vastaan pari vanhaa kerää matonkuteita, joita ostin joskus kun innostuin tekemään naruleluja itse. Teinkin niitä silloin innostuksissani ison kasan, osa on lahjoitettu kavereille, mutta silti löytyy täysin ehjiä vielä laatikoista. Joten niille matonkuteille oli kehitettävä jotain muuta käyttöä ja minä tällaisena käsityön ihmeenä tein niistä Ilolle uuden hihnan.

Eikö oo söpö!

Toimii tosi hyvin treenihihnana, koska joustaa ja sillä voi myös leikkiä. Taidan tehdä vielä toisen samanlaisen, mutta paksumman.. Ensin pitäisi kehitellä jostain toinen lukko, tuohon laitoin siitä joku aika sitten Matin katkaisemasta hihnasta jääneen lukon. Kohta voi käydä niin että löydän taas itseni ostamasta matonkuteita sen sijaan että olisin tuhlannut vain viimeiset jämät kaapin pohjalta. Mutta tämäkin hihna olisi kiva olla joka värissä että voi sovittaa yhteensopivaksi omien tai koiran vaatteiden kanssa.

Nyt me lähetää aamulenkille (Ilo saa laittaa uuden hihnan) jotta allekirjoittanut ennättää tänään vielä töihinkin.

pelko pois, menen päin sen seiniä

Hinkuvinku on naku! Hillan mielestä totaalisen karvan lähdön aloittaminen on ihan ok tähän aikaan vuodesta, siltä lähtee ihan kaikki pohjavilla, oon harjannut siitä niin paljon karvaa että koira näyttää pienentyneen muutaman koon verran, rakenne kun vinttikoiralla - laiha ja karvaton. Lisäksi siltä on lähtenyt kaulasta myös päällyskarvaa niin että siinä on valkeaa läikkää..

Tällä hetkellä olen tosi iloinen siitä että en ilmottanut sitä Kajaanin näyttelyyn vaikka ensin kovasti meinasin. Nyt taitaa jonkun aikaa saada katsella miten toi karva alkaa tosta kehittymään, voisi ainakin olettaa että parin kuukauden päästä sillä ois huippu turkki, varsinkin jos tulis pakkasia. Se näyttää vaan tosi koomiselta kun karva on samaa luokkaa kun ajokoiralla.

Tällä viikolla taitaa olla blogin puolella vähän hiljaista, tälleen jouluviikolla töitä on ihan riittävästi, kaikki valoisa aika taitaa mennä tällä viikolla töissä joten koirien kanssa on vähän hiljaista. Viikonloppuna on kuitenkin jo joulu! Koirille on jo lahjatkin hankittuna ja paketoituina (jos Ilolta kysyttäis ne ois myös jo avattuja mutta koitetaan nyt malttaa), pakkaseen on varattu jouluksi erityishyviä herkkuja jouluruuaksi, joten ei tässä muuta kuin joulun odotusta.

Jouluiloa

MUSCH kampanjassa jokaista Facebook tykkäystä ja Twitter-tweetiä kohden MUSCH lahjoittaa 100g koiran- ja kissan ruokaa seuraaville kohteille: Kodittomat Koirat ry, Pelastetaan Koirat ry sekä Vaasan kissatalo.

Minä tykkäsin, klikkaa siis sinäkin tykkään hyvän asian puolesta.

Kampanja on voimassa 25.12. asti.

Eikä tässä yhtään missään ole mitään normaaliuteen viittaavaa

Kun elämä potkii päähän, missään ei tunnu olevan mitään järkeä, mikään ei suju eikä onnistu ja fiilis on ihan nollassa ja tekisi mieli kaivautua peiton alle odottamaan kesää, takana on pitkä työpäivä ja joka paikkaan koskee. On ihanaa tulla kotiin, kun jalkoihin pyörähtää pieniä onnellisia karvaisia tassuja. Kun lähtee pimeään, harmaaseen ja märkään säähän lenkille ja kävelee niitä tuttuja polkuja kilometri toisen jälkeen pimeässä, kun se paras ystävä, koira, tassuttelee onnellisena edellä häntä heiluen ja iloitsee kuralammikoista, vapaudesta, siitä kun onnistui varastamaan lapasen ja miten hauskaa meillä on taas yhdessä.

Koiraharrastus on aina välillä silkkaa hulluutta, koirat vie kaiken ajan, rahat, ajatukset ja koko elämän. Mutta on se sen arvoista. Minun ystäväni, minun elämäni, minun koirani. Sitä paitsi, mitä minulla olisi ilman niitä?

Hulluuteen tällaiseen 

kerta kerran jälkeen mukaan meen, 

eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa,

rakkaus on pesti hulluuteen..

kaikista kaunein

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri

Ollaan aktivoiduttu treenaamisessa ihan kunnolla! Tänään suunnattiin siis taas hallille, tällä kertaa seurana Iina ja mäyrikset. Viimeksi mentiin ajatuksella että kunhan vähän jotain tehdään pitkän tauon jälkeen ja yritetään pitää Ilonalla pakka kasassa. Nyt yritettiin jo vähän enemmän, rakennettiin oikein rataa! Ajatuksena oli treenata a. irtoamista b. saada se koira ymmärtämään että minä olen kartturi ja koira menee vain sinne mihin käsketään.

Ajattelin pitkästä aikaa piirtää jotain epämääräisen ratayritelmää kaukaisesti muistuttavan kuvan. Mittasuhteista en oo kuullutkaan ikinä että eipä kannata välittää! 

Eikö oo hieno!

Tehtiin ensin pienissä paloissa, pyrin tekemään tarpeeksi helppoja juttuja, jotta Ilo onnistuu aina ja saataisiin kasvateltua sen itsevarmuutta. Ensin tehtiin vauhtisuoraa, kuin kivaa. Vein hiiren hyppysuoran päähän odottaa ja sit walesi sai pinkoa täysiä hiirtä tappamaan! Ensin juostiin yhdessä täysiä hiiren luo, sitten Ilo sai mennä ihan yksinään! Tehtiin samaa myös niin kahdella hypyllä ja putkella sekä kolmelle hypyllä ja puomilla. Tää oli vaikein, Ilo meinas ohittaa vikan hypyn ja oikaista puomille, jos en ollut saattelemassa.

Seuraavaksi oli vuorossa kolme vierekkäistä hyppyä, joilla takaakiertoja ja välistä vetoja. Putkeen ei saanut karata! Yllättävän hyvin Ilo osasi jopa, kun itse otin vähän välimatkaa ja ymmärsin käyttää kroppaani oikein. Tää on aina niin tätä, koira kyllä osaisi kun vaan kartturi hallitsisi..

Lopuksi yhdistettiin nämä kaikki iloisesti radaksi ja tykiteltiin vähän vielä, ei se ihan niin mennyt aina ku ois pitänyt, mutta ei annettu häiritä!

Treenattiin siis kolmessa osassa Ilon kanssa, sen kanssa on kun on tyhmää ja turhaa olla radalla kerralla kovin pitkään, se käy niin kierroksilla että alkaa stressata ja sekoilla. Huomasin vikan pätkän jälkeen että olisi pitänyt ehkä lopettaa jo muutama minuutti aiemmin, kun olin viemässä Iloa takaisin häkkiin ja Iina oli samalla menossa tekemään Neston kanssa, niin Ilo lähti ensin haastamaan Nestoa leikkiin ja kun sain sen sieltä pois niin karkasi vielä putkeen, ennenkuin suostui tulemaan pois, vaikka yleensä seuraa sivulla kiltisti ku en mä mitää hihnaa jaksa käyttää.

Mulla oli myös Hilla mukana. Hillan kanssa tokoiltiin, tai enemminkin yritin saada siihen kontaktia kun Hillasta halli on tosi siisti. Vähän tahkottiin seuraamispätkää ja käännöksiä harjoiteltiin. Muuten Hillan kanssa seuraamista treenataan imutellen jo reilumpiakin pätkiä, hetkeksi saa nostaa kättä jo nenän edestä pois, mutta käännökset ovat niin alussa sillä että tehdään ne aina niin että muutama askel seuraamista, käännös, askel tai kaksi ja pysähdys.

Kokeiltiin myös vähän agiltyä! Hilla ei osaa yhtään, muutamasti se on hyppyä kokeillut mutta siinä kaikki.. Tehtiin samaista kolmen hypyn sarjaa, jätin esteiden taakse istuu ja kutsuin luo, tuli ihan hirveellä vauhdilla ja suoraan mun päälle, JEJEEJEEE. Kahjo jämlanti. Opeteltiin myös puomia, ekalla kerralla mentiin hiljaa ja nuuskutellen, sit parilla seuraavalla olikin jo vauhtia ihan reilusti, laitoinkin sitten heti sille kontaktille namia, että ei edes yritä mitään loikkimista. Ihmeellisen intona Hilla oli noista pienistä agijutuista, pitää varmaan jatkossakin pitää sitä mukana ja ottaa Ilon taukoillessa Hilla tekemään.

Ole sinä minun kuiskaajana

Oltii treenaa, Karo sai mammailla hönttijuttuja ja temppujaan, Ilo pääsi vähän agittaa. Ilolla meinas mennä kierrokset vähän yli, tehtiin tosi pienissä pätkissä sen kanssa, mutta muuten oli tosi taitava. Pyörittelin parilla hypyllä, vähän putkea ja puomia väliin. Yritettiin myös opetella irtoamaan ja lennättelin uutta vinkuhiirtä pitkin hallia. Kaisu otti kuvia ja oli kivaa.

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa

Ilon steriloinnista on pian kulunut vuosi ja steriloinnin vaikutukset ovat tulleet esille. Kovin suuria muutoksia Ilossa ei ole tapahtunut, se on sama äänekäs höselö kuin ennenkin. Luonteessa en ole huomannut mitään erityisia muutoksia, se on ehkä entistä tarkempi omasta tilastaan eikä anna muiden koiria pompotella itseään, mutta toisaalta taas tämä voi johtua ihan yhtälailla iän tuomasta itsevarmuudesta.

Todellisia muutoksia on ollut turkin laadun muutokset. Aiemmin silkkinen turkki on muuttunut paikoitellen pehmeämmäksi ja lisäksi turkin määrä on triplantunut. Etenkin mahasta niiltä kohdin mistä karva ajeltiin steriloidessa pois, on karvasta tullut tosi pehmeetä huttua ja sinne on alkanut tulla takkuja. Tämä on ehdottomasti steriloinnin suurin haittavaikutus. Musta on ihan kiva välillä trimmata koiraa (uskokaa tai älkää) mutta sit tommonen mahakarvojen jatkuva kampaaminen nii en millään jaksais enkä muistais ja sit aina saksin sieltä takkuja irti kun en oo muistanut kampailla. Entäs toi karvanmäärä. No laitan tähän tämmöisen kuvakollaasin niin jokainen voi itse katsoa. Ylärivin kuvat on melko äskettäin kuvattu ja alarivi vuosi sitten syksynä.

Muita muutoksia on ruokahalun kasvaminen, Ilon nälkä on loputon ja se syö ihan mitä vain. Kerjää kuin sika, oikein vaatii. Olen pienennellyt ruoka-annoksia ja yrittänyt saarnata ihmisille että Ilolle ei herkkuja anneta, ollenkaan, mutta ymmärrän ettei ole niin helppoa sanoa sille ei kun se iskee pään polvelle ja katsoo spanielikatseella silmiin. Joten Ilo on jonkun verran lihonut viimeisen vuoden aikana. Ei mikään läski vielä mutta pitäisi yrittää nyt pitää edes tuossa kunnossa ettei enää yhtään paino pääsisi nousemaan.

Positiivisinta on, ettei oo juoksuja, ei valeraskauksia, eikä hormonihirviökoiraa. Myös korvatulehdukset ovat vähentyneet, aiemmin sillä oli aina juoksujen aikaan ja sitten jostain syystä joskus muulloinkin. Tänä vuonna korvatulehdus on ollut tasan kahdesti, mikä on kyllä uusi ennätys!

Kaikenkaikkiaan olen kyllä erittäin tyytyväinen että Ilo steriloitiin, huonot puolet ovat pieniä hyviin puoliin verrattuna, juoksut olivat kuitenkin niin stressaavia aina Ilolle että on ihanaa kun niistä on lopullisesti päästy eroon.

mä muistan miten hehkuit kun sua katselin

Aamulla oli ihana herätä kun oli taas maa ihan valkoisena lumesta. Lähdinkin melkein heti ajokoirien kanssa ulos, ajatuksena käydä rauhassa vähän kävelemässä ja ottaa muutamia lumikuvia koirista... Aina ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja sain vähän ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kun Matti riuhtaistessaan onnistui katkaisemaan hihnansa. Olin laittanut sille ohuemman hihnan kuvia varten, sen oma punainen hihna on niin paksu ja ruma kuvissa, sitä toista hihnaa olen sillä melkein aina käyttänyt kun siitä kuvia otan, mutta tälläpä kertaa se ei kestänytkään. Melkoisen vauhdikkaasti lähti koira kun tajusi vapaaksi päässeensä, heitti vähän lenkkiä leikkipuiston läpi ja lähimetsässä, mahtoi lapset ihmetellä kun koira viilettää ensin onnessaan ja perässä tuun minä kiljuen kamera kaulassa ja Karo vielä tulee tallustaen perästä. Onneksi jätkä meni tiellä kävelleiden ihmisten luo pörrää ja kävi merkkailemassa tien reunassa niin pääsin sen lähelle ja sain komennettua tulee luo ja oli jopa namia taskussa palkaksi. Sit kyllä marssittiin kotiin ja vaihtui kaulaan ketjupanta ja kunnon hihna, ei riuhdota eikä varmasti karata uudestaan. 

Ihan kivoja kuvia tuli sit loppujen lopuks kun pääsin kuvailemaan.. Hillasta en vieläkään saanut talvikuvia, se oli Joken kanssa metsällä tänään koko päivän (oli taas vähän haukkunut hirveä, kyllä se tästä!)

 lisää kuvia

Taas voittajalle kruunu ojennetaan

Vietin viikonloppua kuten muutamat muutkin koiraihmiset eli messukeskuksessa Helsingin voittaja ja Voittaja näyttelyissä. Omat koirat eivät olleet mukana, vähänhän se ois houkuttanut ilmottaa mukaan noitakin, mutta kalliit hinnat ja realistinen käsitys koirien kauneudesta saivat minut tyytymään katsojan rooliin. Sukuun tuli kuitenkin yksi voittaja kun "serkkukoira", cirneco dell etna Gimma oli todella upeasti Juniori Voittaja! Onnea vielä Gimmalle ja omistajille! :)

Molemmat päivät meni koiria katsellen, kamerakin oli kyllä koko ajan mukana mutta en juurikaan jaksanut kuvata. Vähän hoffeja kuvailin molempina päivinä, meidän tallikaveri, ihana Luna oli molempina päivinä mukana. Muutamia hoffikuvia löytyy täältä. Innostuin myös shoppailemaan koirille.. Yritin kovasti pysyä kohtuudessa mutta kyllähän tuolta taas tuli kotiin vaikka mitä, osa taitaa päätyä koirien joulupaketteihin.

mm. tämmöstä ostoskasseista paljastui

Nyt jos yrittäis palata takaisin arkeen, äsken käytiin jo pitkällä iltalenkillä Kaisun ja koirien kanssa, huomenna ois vielä vapaata ja sen aion kyllä käyttää koirien kanssa! Ja ehkä vähän heppaillen..