pilke silmäkulmassa

tartu mun käteeni kuitenkin

2012-01-27T10:38:00.000-08:00

Sulje mut syliisi silloinkin

Tartu mun käteeni kuitenkin

Jää, vaikka lähtösi liian helpoksi teen

ps. vielä ois muutama päivä aikaa kysellä!

Katso mua pitkään, miksi sytytitkään, roihun riehumaan silloin aikanaan.

2012-01-26T06:10:00.000-08:00

Paljon onnea Ilona 6v! ♥

Aina välillä sitä pysähtyy miettimään ajankulumista. Niihin hetkiin kuuluu koirien synttärit. Vaikka toisaalta en osaa kuvitella elämää, tavallista arkea, ilman Ilonaa, niin silti en niin uskomatonta että se täyttää jo 6 vuotta! Enää ei taida voida laittaa Ilon hassutuksia nuoruuden piikkiin? Ehkä paremminkin keski-iän kriisin. Vanhahan hän ei missään nimessä vielä ole, vaikka vähän naama onkin alkanut harmaantua.

Ilo toivottaa hyvää synttäriä myös kaikille sisaruksilleen! Muistakaa vaatia paljon erityishuomiota ja herkkuja.

Siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

2012-01-23T11:46:00.000-08:00

Kysymyspostaus! Kysy meiltä mitä mieleen juolahtaa tai kaikki se mitä olet aina halunnut tietää, me vastataan! Ilo lupasi auttaa mua vastaamaan kaikkiin kiperimpiinkin kysymyksiin. Jos ootte ihania ja kyselette, samalla saa heittää postaustoiveitakin jos sellaisia on. Me pyritään toteuttaa nekin!

Eikun kyselemään! Aikaa on vaikkapa tammikuun loppuun, sen jälkeen teen vastauspostauksen!

Just little things

2012-01-22T07:58:00.000-08:00

Muutamissa blogeissa on pyörinyt haaste pienistä asioista joista pidämme, toisaalla niitä piti olla kymmenen, mutta ei me jaksettu laskea, tässä oli asioita joista me pidämme.

http://justlittlethings.net/

pokkaa sul on ainakin

2012-01-22T06:11:00.000-08:00

Minun on ollut tosi vaikeaa ymmärtää siskoni valitusta siitä miten Ilo ei tahdo lenkkeillä sen kanssa eikä ne pääse edes tota mäkee ylös, matkaa siis noin 300metriä. Kyllähän Ilo on joskus vähän hidas jos on tuoksuja mutta ei se nyt jumitu.

Ai ei vai. No sisko otti todistusaineista. Ikävä kyllä videosta katosi äänet koneelle siirtäessä, olisitte kuulleet ihanaa selostusta siitä missä kohti ollaan menossa ja miten innokas koira meillä on lenkkiseuraksi.

Tästä se lähtee, ensimmäiset 50 metriä olivat päässeet ihan sujuvasti, mutta sitten se alkoi..

Jos sitä seuraavaks lähtis ihan ite käyttää koiransa lenkillä.

Postia peteltä

2012-01-20T02:09:00.000-08:00

Tuli vaihteeksi vähän shoppailtua meidän lemppari koirantarvikekaupassa, Petenkoiratarvikkeessa. Pete on ihan luottopaikka kun tarvitsee jotain koiratarvikkeita. Paketit tulee aina nopeasti (nytkin varoittelivat kotisivuillaan normaalia pitemmästä toimitusajasta 3-4 päivästä, silti oli kahdessa päivässä paketit postissa), tuotteet ovat edullisia, palvelu toimivaa ja luotettavaa ja hyviä tarjouksia on usein. Meidän molemmat häkit on esimerkiksi tilattu peteltä, kevythäkki tarjouksesta ja maksoi muutaman kympin, nytkin löytyi tarjouksesta synttärilahjat Illille!

Mutta siis, Ilo tartti hoitoainetta ja tuli samalla ostettua shampoota (tää menee vähä hurjaks et oon vuoden sisään ostanu kaks pulloo shampoota koirille, ku ennen sitä olin ostanut IKINÄ yhen pullon.) Mutta syksyllä ostettu likaisen koiran shampoo on hyvää kyllä metsäpiskeillä tai Ilollakin tosi likaisena mutta pesun jälkeen Ilon turkki oli ihan toivoton takku kun sen karva on mennyt niin pehmeäksi ja sitä on niiin paljon. Eilen testattiin uudet tuotteet kun käytiin pesulla ja samalla tietysti myös saunassa, Ilo on ihan hurjana tohon saunomiseen, joka ilta pitäisi saunoa ja eilenkin piti käskemällä käskeä että se suostui tulla sieltä pois.. Huomattavasti helpomalla pääsin nyt mitä viime pesukerralla syksyllä tuon turkin kanssa, tajusin jopa vähän föönata sitä pesun jälkeen samalla kun kampasin sen, eikä se nyt kihartunutkaan pesusta. Ja on ihanaa kun on puhdas koira, jospa se nyt myös pysyisi puhtaana kun on lumi maassa.

Peteltä seikkaili ostoskoriin myös Ilolle synttärilahjat, etukäteen neiti sai jo uuden fleecemanttelin, joka oli -70% tarjouksessa ja jotai pientä jäi vielä odottamaan synttäripäivää..

Valkoinen maailma

2012-01-13T05:09:00.000-08:00

Käytiin tänään treffaamassa pitkästä aika Remua, käytiin yhdessä lenkillä ja valtaamassa erittäin luminen leppävirran koirapuisto. Hilla ja Ilo oli mukana mulla ja ihana oli käydä koirapuistossa jossa oli kunnon aidat, että sai Hillakin juosta. Eikä siellä tietenkään ollut ketään muita arkipäivänä keskellä päivää kun satoi lunta kamalasti.

mä vain tahdon pitää hauskaa

2012-01-12T10:12:00.000-08:00

tervetuloo meille leikkimään

Oon pohtinut tätä miten mun kuvat on aina niin epätarkkoja eikä onnistu, etenkään vauhdikkaammat. Lähdin taas tänään tutkimaan aihetta systerin kameran (canonin 1000d) ja oman putkeni kanssa. Ja kappas, kylläpä taas kuvien tarkennukset onnistui. Värit toi tonninen tekee ihan kamaliksi tai sitten en niitä osaa säätää oikein (vaikka ei nyt niin erilainen voi olla..) mutta tarkkoja ne on. En tiiä.. Pitääkö mun ihan oikeesti tuhlata ja ostaa uus runko?

Ilolla pukkaa taas vähän ikäkriisiä, ei tahdo vanheta, ei millään, minkä ymmärrän ihan hyvin, itsehän täytän taas tänä vuonna 18vuotta, kuten jo useamman vuoden olen täyttänyt. Ilo täyttää taas kaksi (kertaa kolme) vuotta jo ihan pian ja veti just semmosta rallia kuin pari vuotiaalta voisi odottaa.

Ja lisää kuvia löytyy taas täältä http://emim.kuvat.fi/kuvat/Talvi%202011/metsassa/

Kun olin pieni, polvenkorkuinen..

2012-01-11T11:46:00.000-08:00

Kun olin pieni, päätin tahtoa oman koiran. Koska asiat eivät suinkaan aina mene niinkuin kolme vuotiaana tahtoisi, sain koiran sijasta kissan, Viivin.

Sitten löytyy kuva-arkistoista ja mummon muistoista paljon juttuja siitä, miten Emmillä oli aina joko Viivi tai pehmokoira hihna päässä tai kainalossa. Viivihän kunnon kissana mukautui löllöttämään nuken vaunuissa (en ikinä tykännyt leikkiä nukeilla, mulla oli laaja valikoima pehmoeläimiä, lähinnä koiria tietysti), istumaan potkurin kyydissä ja ulkoilemaan hihnassa. Lahjoin kissaherraa kyllä aina asiaan kuuluvasti makupaloilla. Joo se oli poikakissa ja sen nimi oli Viivi. Mun mielestä Viivi on ihan poikien nimi. Tai kissojen. Vähän niinkuin tonnikalakin on kissan ruokaa tai jauheliha koiranruokaa.

Vuosien vieriessä jaksoin kuitenkin aina aktiivisesti pyydellä koiraa. Koska lupaa ei ikinä tullut, niin ulkoilutin naapuruston koiria ja taluttelin kissaa hihnassa.. Välillä tuli jo pienenä vietettyä aikaa noiden setäni ajokoirien kanssa, mutta jonkunverran toi rajoituksia ajokoirien voimat ja vahvat vietit, eikä kovin pienellä ole voimia niitä pidellä. Karon ollessa parivuotias sain alkaa talutella sitä välillä, samaten muita silloisia koiria Sinaa (Ajo-Joukon Sina) ja Niinaa (Jarrumiehen Niina). Karosta tosin tuli nopeasti minulle se ykkönen, se on vain aina jotenkin ollut niin minun koira. En tarkalleen muista milloin Sina lähti, mutta pian sen jälkeen tuli Iitu. Iitu Irmeli tuli aika nopealla aikataululla ja vietti ensimmäisensä yönsä minun luonani kun setäni oli reissussa samaan aikaan. Iitu oli tullessaan jo puolivuotias, muttei osannu mitään eikä ollut edes sisäsiisti.. Nopeasti se kuitenkin oppi tavoille.

Karo jouluna 2004, alhaalla kurkkii Sina
vanhempia kuvia minulla ei juuri ole kun niihin aikoihin meillä ei oikein ollut kameraa..

koirista parhain kesällä 2005

Niina syksyllä 2005

Karo ja kakara Iitu

kolmikko ehti olla hetken aikaa..

Kunnes vuoden lopussa 2005 Niina menehtyi äkillisesti syötyään kypsää kinkun luuta, joka oli ilmeisesti mennyt säleeks ja sitten repinyt suolistoa.. Tästä syystä olenkin hieman tarkka siitä että luut ovat raakoja ja silti etenkin uutuuksia syödessä kyttään koirien ruokailua. Se talvi oli todellista surujen aikaa.. Ensin meni Niina ja maaliskuussa lähti rakastakin rakkaampi kissani. Silloin elämään todella tarvittiin jotain iloa ja vihdoin, meille tuli koira. Minun oma koirani, Etenal Love, Ilona.

Jos on hinkunut omaa koiraa jostain kolme vuotiaasta, niin 13ssa vuodessa on ehtinyt olla melkoisen monta koirarotua jonka tahdon. Muistan miten mulla oli jossain vaiheessa hirmuinen hinku saada pomerian. Sittemmin vaihtoehdot olivat heiluneet welsh corgiin, shelttiin, tolleriin, labbikseen, cockerspanieliin, perhoskoiraan, bretoniin, irlanninsetteriin, suomenlapinkoiraan, australianterrieriin, belgiin, westieen jne. Welshi ei mulle ikinä tullut mieleenkään.. Kunnes sitten tuli pennun ottaminen ajankohtaiseksi ja se jostain pompahti. Käytiin katsomassa niitä (Tiitisen Katja kasvatti silloin vielä welshejä ja siellä oli pentujakin, joita käytiin katsomassa). Ne oli ihania, semmoinen oli saatava itellekin! Ja melko pian se löytyi, Luckystone's kennelissä oli palautunut yksi tyttö kasvattajalle joka etsi omaa kotia. Mentiin "katsomaan" ja sieltä löytyi minun iloni.

Ennen Iloa olin ihan ulalla kaikesta. Kuvittelin toki olevani melkoinen asiantuntija Iloa ottaessani mutta aika pian se arki iski tajuntaan.. Oli toi walesihuumori vielä siinä vaiheessa vähän kateissa, samaten kuin about kaikki muukin järki päästä. Ilon kanssa mokailtiin ja hölmöiltiin yhdessä urakalla ja oltiin ihan ulalla toisistamme, saatiin epämääräisiä neuvoja kokeneemmilta ja joskus paljon myöhemmin opittiin ymmärtämään toisiamme.

Ilo sai minut innostumaan kaikesta. Koulutuksesta, oppimisteorioista, johtajuusteorian kyseenalaistamisesta, ruokinnasta, harrastuksista, metsäilystä, koiran pienen mielen liikkeistä, kaikesta. Intouduin samaan aikaan myös entistä enemmän ajokoirien kanssa olemisesta. Ihanat pöljät luppakorvani.

Vuonna 2009 Karo sai vauvoja, vihdoinkin, olihan sitä jo aiemminkin yritetty, oltu valeraskana kauheen vakuuttavasti ja surkeesti ja nyt sit vihdoin oli Karolla ja ennenkaikkea minulla viisi pientä vauvaa hoidettavana. Ei voi muuta sanoa kuin että rakastuin noihin pieniin poikiin. Koska oli kokoajan selvää että joku niistä jää äitin rinnalle kasvamaan niin olihan siellä lempparipentuja. Mulla niitä oli 3/5. Kaksi pennuista oli tosi peruskivoja pentuja, siellä välissä, sitten oli se isoin rämäpää, pieni perkele ja herkkis. Tietysti tykkäsin eniten näistä kolmesta (Otto, Matti ja Laku).. Koska en ollut ainoa jolla ei ollut yhtälempparia ja ei Joke itsekään tiennyt kuka näistä nyt jäisi kotiin ja se oli päätetty 7viikkosena päättää mikä jää kotiin, että sais pentujen uudetkin omistajat tietää kenet saavat ja pitihän ne nimetäkin.. Nooo päädyttiin siihen että kaksi jää kotiin kasvamaan. Joke jätti Oton ja minä sain sanoo toisen. No voitte ehkä arvata kuka se oli... Laku sitä paitsi oli paljon paljon helpompi pentu (ja etenkin näin aikuisena, vaikka en oo kun kerran nähnyt Lakua, mutta sen perusteella miten Matti tahtoo antaa turpaan veljilleen hyvin innokkaasti, niin oon edelleen samaa mieltä) mitä Matti, joten sopikin hyviin lapsiperheeseen. Joskus jätkien ollessa reilut 3kk Otto suorastaan vietiin käsistä ja lähti sekin uuteen kotiin. Ja mamman Matti jäi ja on hienoin ÄIJJÄ!

Syksyllä 2009 Iitun lyhyt elämä tuli päätökseen, koira oli vasta 4-vuotias mutta sillä oli iso kasvain (liekkö useampiakin..) ja sydänvika. Ei siitä olisi ollut enää ajokoiraksi vaikka mitä olisi tehty tai lääkitty, ei se ole oikein sellaiselle koiralle jonka veri vetää metsälle.

Iitun jälkeen olin kuitenkin pitkään tyytyväinen lauman kokooonpanoon. Karo oli 8v, Ilo 3v ja Matti oli lupaava, ihana pentu. Salaa ehkä haaveilin jostain harrastuspennusta tai kainalokoirasta itselleni (hahahaha salaapa salaa) mutta en oikein tosissani tosissani kuitenkaa oo pentua ollu ottamassa. En ees tiiä mitä tahon ja no, noissa oli koiraa ihan tarpeeksi. Matin kanssa vähän innostuttiin näyttelyistä ja mätsäreistä, yritin opettaa sitä kävelee hihnassa ja muuta yksinkertaista, ja sekin oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeeta (miehet!) ja olin just sitä mieltä että tässä on tätä koiraa kyllä ja tekemistä ihan kaksinkäsin. Sitten reilu vuos sitten miehet (Joke ja isäni siis) keksivät oikein hauskan tuuman! Ku ei hirviporukassa oo yhtää tarpeeks hyvää hirvikoiraa ni otetaa ite! No kaikki meitä lukeneet ehkä tietää miten superhyvä meidän Hilla on hirvikoirana ollu tähän asti.. Mutta siis.. olin ite tätä vastaan, iha järetön idea! Mitä me sillä ees tehää? Jämtit on iha typerä rotukin, semmosia ylimassavia karvahirviöitä (huomaa kuinka perillä olin koko rodusta, ei kiinnostanut tippaakaan!).. Eikä varmasti oteta mitäää 5kuista, ei sillä tee mitää, ei sen vanhemmat oo ees pärjänny näyttelyissä, varmaa iha holtiton ja ruma! Ei meille semmosia.

No sit ne kuitenkin lähti kattoo ja piti tietty mukaa tunkee. Siellä niitä oli, häkissä kasa jämlanteja, äiti ja tyttäret. Hillalla oli sisaruksia kaikenkaikkiaan muistaakseni 12 tai jotain muuta ihan holtitonta, tolloin vajaa 5kk niitä oli kuiteski vaa kotiin jäävä Hulda sisko plus kolme muuta siellä. :D Meidän mukana oli myös miesten tuttu, joka oli menettänyt nuoren jämptinsä vasta ja etsi nyt uutta nuorta koiraa itselleen koiraa metsästyskoiraksi ja hänelle sit lähti Hanna (joka btw on käyttövalio ja saa pian pentuja!), me oltiin Joken kanssa samoillalinjoilla että tuo näistä kolmesta tummin vois olla ihan koira. Tai itsehän olin ihan hiljaa, koska mitää jämttiä ei ees olla ottamassa, mutta hiljaa mielessäni kattelin kuitenkin, että jos joku noista ois otettava nii se ois tummin punapantainen nainen. No hetken päästä huomasin että mulla tönötti se punapantainen otus hihnan päästä ja sit pian huomasin istuvani sisällä pöydän ääressä ku miehet allekirjoitteli papereita, iskä ehotti mua ottamaan toisen puolikkaan nimiini, mut en mä mitää jämtin puolikasta itelleni riesaks tahtonut, pitäkööt ihan rauhassa koiransa, samalla mietin että on sillä ainakin kaunis nimi. Ja onhan se ihan kauniskin. Kotimatkan se ulisi takakontissa.. Tosi lupaavaa..

Niin se vaan siis tuli. Ja pian myös valloitti. Jopa Ilonan, vaikka olin ihan varma että Ilo antaa turpaan sille. Vähän vallatonhan se oli, tykkäsi purra ihmisiä (tykkää yhä, etenkin varpaista ja nenistä), ei todellakaan ollut yhteistyöhaluinen tai edes kiinnostunut minusta. Vaikka otin sen hiljaiseen huoneeseen nakkipaketin kanssa, en saanut sitä kiinnostumaan minun kanssa tekemisestä. Ulkona se tahtoi tervehtiä aivan kaikki eikä sitä todella kiinnostanut jos tarjosin makkaraa että ois mun kaa. Silti tungettiin nerokkaasti johonkin peruskurssille tottelevaisuuden maailmaan. Hilla vielä vähän aluksi lintsasi juoksujen takia ja Ilo tuurasi. Jotenkin mystisesti se kuitenkin tämän kevään mittaisen peruskurssin aikana alkoi oppia oppimaan. Sille ilmestyi kontakti, se oppi tulemaan sivulle pätevämmin kuin yksikään vanhempi koirista, se ei nolannut mua kurssilla, se ei karanut kertaakaan sen aikana(!!) vaikka olikin hetkittäin vapaana mm. luoksetuloissa ja paikallaoloissa, se antoi muiden olla ja oli mun kanssa. Söi nakkeja niin että oli sormet verillä. Leikki muutaman kerran! Ja niin se vain pikku hiljaa valloitti.

ne ei tottele jokaista ajatusta eikä istu siististi rivissä pyynnöstä.
ne elää, riehuu, häslää, tekee mitää huvittaa ja minä rakastan niitä.

Ne ovat minun koirani.

Mutta mihin minä koiriani tarvitsen?
en vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja.

Vaan paimentamaan ajatuksiani
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä.

Minun elämäni koirat.

oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää

2012-01-05T12:07:00.000-08:00

Kävästiin tänään aamulla hallilla! Ilon lisäksi otin myös Hillan mukaan. Kaisun kanssa rakennettiin 9 esteen radan pätkä Ilolle ja Rexille. Iskettiin sinne radan keskellä vähän keinua ja keppejä niin tuli sopivasti haastetta, etenkään keinua Ilo ei ole radan osana tehnyt tosi pitkään aikaan. Kaisu kuvasi Ilosta videoo mun hieman kämäsellä kännykän kameralla.

Ilo nerokkaana ekalla kerralla ei muistanut että keinu keinuu ja kolahtaa. Eikun täysii vaa läpi lentäen.. Otettiin sit yhesti pelkkä keinu ja muistutin et jarrua, ja sitten uudestaan radan pätkänä ja nyt sujui ihan hyvin jo. Keppejä treenittiin myös siis radan osana nytten, otin molemmilta puolilta ohjaten, videossa on se vaikempi puoli, tohon suuntaa pitää ite muistaa kattoo että menee oikeesta kohti sisään, toiseen suuntaa ei tarvii muuta ku hihkasta kepit.

Hilla vuorostaan sai kokeilla muutamien hyppyjen lisäksi myös pituutta sekä opetella menemään mun eteen. Pitkällisten tutkimusten jälkeen olen hylännyt Hillan kanssa treenatessa lelut aika vähälle, erikseen yritetään opetella leikkimään niillä mutta Hillaa ei oikein jaksa kiinnostaa. Makkarasukka hetken mutta senkin se tahtoisi ottaa itselleen ja rikkoa.. Puolivahingossa tajusin kuitenkin Hillan hulluuden possunnahkarulliin. Ostin niitä messarista jättipussin halvalla, ajattelin viskoa koirille ajanvietoksi ja silloin tällöin olen antanut niitä koirille natustettavaksi, Hilla on niihin ihan hulluna. Se ei heti malta syödä sitä, vaan juoksee ihan onnessaan pitkin poikin ja heittelee uutta leluaan. Sitten se kyllä syödään antaumuksella.. Olen muutamasti kokeellisesti treenannut tokoa näiden avulla ja nyt kokeiltiin sitten agia. Oli muuten super! Ei ois malttanut jäädä oottaa (usein ongelma on ollut että pitää kutsua useasti että koko koira tulee..) ja vauhtia oli kamalasti. Ensin kutsuin koiraa mun luo ja hyppäämään, sitten samaa olin itse vähän sivulla ja sitten kokeltiin parin esteen pätkää niin että lähetin Hillan aarteensa luokse. Vauhti oli ihan mieletön.. Ja entäs sit kun päästiin yli, voi sitä riemua kun jämlanti vetää rallia pitkin hallia hänen oma aarre suussaan. Kyllä naurettiin sen loikille ja sinkoilulle.. Ja eikun sit uudestaan samalla antaumuksella. Hilla oli niiii siisti!

uusi vuosi vanhat kujeet

2012-01-03T02:08:00.000-08:00

Taas olisi vuosi kulunut ja nyt mennään jo uutta vuotta hyvää vauhtia. On aika muistella vähän menneitä ja miettiä mitä sitä tuli viime vuonna tehtyä. Koska tunnetusti kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin katsellaampas kuvia.

alkuvuodesta riehuttiin paljon kavereiden kanssa


helmikuussa Hillalla oli erinomainen näyttelydebyytti


Karo täytti täydet 10 vuotta! Synttäreiden kunniaksi treenaa ja meidän jälkeen treenaamaan tullut kysyi katsottuaan mamma-agilityä että onko se pentu.

pakkasten paukkuessa tykättiin kovasti hallissa
treenaamisesta ja oltiinkin ihan tosi ahkeria


maaliskuussa Masakin näytelmöi erinomaisesti

Keväällä Hillan kanssa käytiin tokokurssilla ja treenattiin paljon

Hillan isoveli Justus oli meillä keväällä hoidossa jonkun aikaa

Toukokuussa taas näytelmöitiin, kuvassa Hilla ja taustalla sisko Hulda
mukana olivat myös ajokoirapoikaset Matti ja velipoika Santtu

Treenattiin kesälläkin, melko laiskasti tosin.

Käytiin myös muutamia mätsäreitä molempien koirien kanssa
Hilla mm. BIS4, SIN2 ja Matti PUN2 ja PUN3

Uitiin paljon


nautittiin kesästä ja mökkeilystä

välillä oli aika tosi lämmintä

Ilo sai välillä kaltaistaan seuraakin

jaksaa jaksaa helteestä huolimatta

huolehdettiin viilentymisistä huolella

alkusyksystä alettiin opettamaan Ilonasta heppakoiraa,
tallilla on ihanaa kun on peltoja joilla riehua

serkkutyttö Gimma kävi kylässä

treffattiin siskoja ja äippää Valkeakoskella piiitkästä aikaa

Ilo muisti koko vuoden pitää Hillan hyvin kurissa ja nuhteessa

oikeesti ne tykkää toisistaan

vihdoinkin tuli ensilumi

kuvailtiin Mattia ja Matti karkasi...

talven tullen päästiin taas halliin lämpimään

Karo, Ilo, Matti ja Hilla toivottavat
vauhdikasta uutta vuotta 2012 kaikille ihanille!

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo

2011-12-26T00:14:00.000-08:00

Melkoisen kalju rimpula.

vilinää vilskettä

2011-12-25T04:36:00.000-08:00

Ei varmaan tarvii kertoo kuka meidän perheessä vähän tykkää lahjoista

ja etenkin niistä papereista lahjojen päällä.

No se on se sama tyyppi jolla on myös uusi ja upea kaulapanta.

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

2011-12-23T11:07:00.000-08:00

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

jos mun pokka pettää

2011-12-20T23:57:00.000-08:00

Allekirjoittaneella oli eilen vähän tekemisen puutetta uniongelmien piinatessa (sinänsä nukkuminen ei kyllä ole ongelma, se mihin aikaan nukuttaa niin meinaa välillä vähän olla.) Yöllä touhuillessani tuli vastaan pari vanhaa kerää matonkuteita, joita ostin joskus kun innostuin tekemään naruleluja itse. Teinkin niitä silloin innostuksissani ison kasan, osa on lahjoitettu kavereille, mutta silti löytyy täysin ehjiä vielä laatikoista. Joten niille matonkuteille oli kehitettävä jotain muuta käyttöä ja minä tällaisena käsityön ihmeenä tein niistä Ilolle uuden hihnan.

Eikö oo söpö!

Toimii tosi hyvin treenihihnana, koska joustaa ja sillä voi myös leikkiä. Taidan tehdä vielä toisen samanlaisen, mutta paksumman.. Ensin pitäisi kehitellä jostain toinen lukko, tuohon laitoin siitä joku aika sitten Matin katkaisemasta hihnasta jääneen lukon. Kohta voi käydä niin että löydän taas itseni ostamasta matonkuteita sen sijaan että olisin tuhlannut vain viimeiset jämät kaapin pohjalta. Mutta tämäkin hihna olisi kiva olla joka värissä että voi sovittaa yhteensopivaksi omien tai koiran vaatteiden kanssa.

Nyt me lähetää aamulenkille (Ilo saa laittaa uuden hihnan) jotta allekirjoittanut ennättää tänään vielä töihinkin.

pelko pois, menen päin sen seiniä

2011-12-19T11:06:00.000-08:00

Hinkuvinku on naku! Hillan mielestä totaalisen karvan lähdön aloittaminen on ihan ok tähän aikaan vuodesta, siltä lähtee ihan kaikki pohjavilla, oon harjannut siitä niin paljon karvaa että koira näyttää pienentyneen muutaman koon verran, rakenne kun vinttikoiralla - laiha ja karvaton. Lisäksi siltä on lähtenyt kaulasta myös päällyskarvaa niin että siinä on valkeaa läikkää..

Tällä hetkellä olen tosi iloinen siitä että en ilmottanut sitä Kajaanin näyttelyyn vaikka ensin kovasti meinasin. Nyt taitaa jonkun aikaa saada katsella miten toi karva alkaa tosta kehittymään, voisi ainakin olettaa että parin kuukauden päästä sillä ois huippu turkki, varsinkin jos tulis pakkasia. Se näyttää vaan tosi koomiselta kun karva on samaa luokkaa kun ajokoiralla.

Tällä viikolla taitaa olla blogin puolella vähän hiljaista, tälleen jouluviikolla töitä on ihan riittävästi, kaikki valoisa aika taitaa mennä tällä viikolla töissä joten koirien kanssa on vähän hiljaista. Viikonloppuna on kuitenkin jo joulu! Koirille on jo lahjatkin hankittuna ja paketoituina (jos Ilolta kysyttäis ne ois myös jo avattuja mutta koitetaan nyt malttaa), pakkaseen on varattu jouluksi erityishyviä herkkuja jouluruuaksi, joten ei tässä muuta kuin joulun odotusta.

Jouluiloa

2011-12-19T00:49:00.000-08:00

MUSCH kampanjassa jokaista Facebook tykkäystä ja Twitter-tweetiä kohden MUSCH lahjoittaa 100g koiran- ja kissan ruokaa seuraaville kohteille: Kodittomat Koirat ry, Pelastetaan Koirat ry sekä Vaasan kissatalo.

Minä tykkäsin, klikkaa siis sinäkin tykkään hyvän asian puolesta.

Kampanja on voimassa 25.12. asti.

Eikä tässä yhtään missään ole mitään normaaliuteen viittaavaa

2011-12-17T12:02:00.000-08:00

Kun elämä potkii päähän, missään ei tunnu olevan mitään järkeä, mikään ei suju eikä onnistu ja fiilis on ihan nollassa ja tekisi mieli kaivautua peiton alle odottamaan kesää, takana on pitkä työpäivä ja joka paikkaan koskee. On ihanaa tulla kotiin, kun jalkoihin pyörähtää pieniä onnellisia karvaisia tassuja. Kun lähtee pimeään, harmaaseen ja märkään säähän lenkille ja kävelee niitä tuttuja polkuja kilometri toisen jälkeen pimeässä, kun se paras ystävä, koira, tassuttelee onnellisena edellä häntä heiluen ja iloitsee kuralammikoista, vapaudesta, siitä kun onnistui varastamaan lapasen ja miten hauskaa meillä on taas yhdessä.

Koiraharrastus on aina välillä silkkaa hulluutta, koirat vie kaiken ajan, rahat, ajatukset ja koko elämän. Mutta on se sen arvoista. Minun ystäväni, minun elämäni, minun koirani. Sitä paitsi, mitä minulla olisi ilman niitä?

Hulluuteen tällaiseen

kerta kerran jälkeen mukaan meen,

eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa,

rakkaus on pesti hulluuteen..

kaikista kaunein

2011-12-15T10:30:00.000-08:00

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri

2011-12-15T09:05:00.000-08:00

Ollaan aktivoiduttu treenaamisessa ihan kunnolla! Tänään suunnattiin siis taas hallille, tällä kertaa seurana Iina ja mäyrikset. Viimeksi mentiin ajatuksella että kunhan vähän jotain tehdään pitkän tauon jälkeen ja yritetään pitää Ilonalla pakka kasassa. Nyt yritettiin jo vähän enemmän, rakennettiin oikein rataa! Ajatuksena oli treenata a. irtoamista b. saada se koira ymmärtämään että minä olen kartturi ja koira menee vain sinne mihin käsketään.

Ajattelin pitkästä aikaa piirtää jotain epämääräisen ratayritelmää kaukaisesti muistuttavan kuvan. Mittasuhteista en oo kuullutkaan ikinä että eipä kannata välittää!

Eikö oo hieno!

Tehtiin ensin pienissä paloissa, pyrin tekemään tarpeeksi helppoja juttuja, jotta Ilo onnistuu aina ja saataisiin kasvateltua sen itsevarmuutta. Ensin tehtiin vauhtisuoraa, kuin kivaa. Vein hiiren hyppysuoran päähän odottaa ja sit walesi sai pinkoa täysiä hiirtä tappamaan! Ensin juostiin yhdessä täysiä hiiren luo, sitten Ilo sai mennä ihan yksinään! Tehtiin samaa myös niin kahdella hypyllä ja putkella sekä kolmelle hypyllä ja puomilla. Tää oli vaikein, Ilo meinas ohittaa vikan hypyn ja oikaista puomille, jos en ollut saattelemassa.

Seuraavaksi oli vuorossa kolme vierekkäistä hyppyä, joilla takaakiertoja ja välistä vetoja. Putkeen ei saanut karata! Yllättävän hyvin Ilo osasi jopa, kun itse otin vähän välimatkaa ja ymmärsin käyttää kroppaani oikein. Tää on aina niin tätä, koira kyllä osaisi kun vaan kartturi hallitsisi..

Lopuksi yhdistettiin nämä kaikki iloisesti radaksi ja tykiteltiin vähän vielä, ei se ihan niin mennyt aina ku ois pitänyt, mutta ei annettu häiritä!

Treenattiin siis kolmessa osassa Ilon kanssa, sen kanssa on kun on tyhmää ja turhaa olla radalla kerralla kovin pitkään, se käy niin kierroksilla että alkaa stressata ja sekoilla. Huomasin vikan pätkän jälkeen että olisi pitänyt ehkä lopettaa jo muutama minuutti aiemmin, kun olin viemässä Iloa takaisin häkkiin ja Iina oli samalla menossa tekemään Neston kanssa, niin Ilo lähti ensin haastamaan Nestoa leikkiin ja kun sain sen sieltä pois niin karkasi vielä putkeen, ennenkuin suostui tulemaan pois, vaikka yleensä seuraa sivulla kiltisti ku en mä mitää hihnaa jaksa käyttää.

Mulla oli myös Hilla mukana. Hillan kanssa tokoiltiin, tai enemminkin yritin saada siihen kontaktia kun Hillasta halli on tosi siisti. Vähän tahkottiin seuraamispätkää ja käännöksiä harjoiteltiin. Muuten Hillan kanssa seuraamista treenataan imutellen jo reilumpiakin pätkiä, hetkeksi saa nostaa kättä jo nenän edestä pois, mutta käännökset ovat niin alussa sillä että tehdään ne aina niin että muutama askel seuraamista, käännös, askel tai kaksi ja pysähdys.

Kokeiltiin myös vähän agiltyä! Hilla ei osaa yhtään, muutamasti se on hyppyä kokeillut mutta siinä kaikki.. Tehtiin samaista kolmen hypyn sarjaa, jätin esteiden taakse istuu ja kutsuin luo, tuli ihan hirveellä vauhdilla ja suoraan mun päälle, JEJEEJEEE. Kahjo jämlanti. Opeteltiin myös puomia, ekalla kerralla mentiin hiljaa ja nuuskutellen, sit parilla seuraavalla olikin jo vauhtia ihan reilusti, laitoinkin sitten heti sille kontaktille namia, että ei edes yritä mitään loikkimista. Ihmeellisen intona Hilla oli noista pienistä agijutuista, pitää varmaan jatkossakin pitää sitä mukana ja ottaa Ilon taukoillessa Hilla tekemään.

Ole sinä minun kuiskaajana

2011-12-10T09:27:00.000-08:00

Oltii treenaa, Karo sai mammailla hönttijuttuja ja temppujaan, Ilo pääsi vähän agittaa. Ilolla meinas mennä kierrokset vähän yli, tehtiin tosi pienissä pätkissä sen kanssa, mutta muuten oli tosi taitava. Pyörittelin parilla hypyllä, vähän putkea ja puomia väliin. Yritettiin myös opetella irtoamaan ja lennättelin uutta vinkuhiirtä pitkin hallia. Kaisu otti kuvia ja oli kivaa.

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa

2011-12-07T05:25:00.000-08:00

Ilon steriloinnista on pian kulunut vuosi ja steriloinnin vaikutukset ovat tulleet esille. Kovin suuria muutoksia Ilossa ei ole tapahtunut, se on sama äänekäs höselö kuin ennenkin. Luonteessa en ole huomannut mitään erityisia muutoksia, se on ehkä entistä tarkempi omasta tilastaan eikä anna muiden koiria pompotella itseään, mutta toisaalta taas tämä voi johtua ihan yhtälailla iän tuomasta itsevarmuudesta.

Todellisia muutoksia on ollut turkin laadun muutokset. Aiemmin silkkinen turkki on muuttunut paikoitellen pehmeämmäksi ja lisäksi turkin määrä on triplantunut. Etenkin mahasta niiltä kohdin mistä karva ajeltiin steriloidessa pois, on karvasta tullut tosi pehmeetä huttua ja sinne on alkanut tulla takkuja. Tämä on ehdottomasti steriloinnin suurin haittavaikutus. Musta on ihan kiva välillä trimmata koiraa (uskokaa tai älkää) mutta sit tommonen mahakarvojen jatkuva kampaaminen nii en millään jaksais enkä muistais ja sit aina saksin sieltä takkuja irti kun en oo muistanut kampailla. Entäs toi karvanmäärä. No laitan tähän tämmöisen kuvakollaasin niin jokainen voi itse katsoa. Ylärivin kuvat on melko äskettäin kuvattu ja alarivi vuosi sitten syksynä.

Muita muutoksia on ruokahalun kasvaminen, Ilon nälkä on loputon ja se syö ihan mitä vain. Kerjää kuin sika, oikein vaatii. Olen pienennellyt ruoka-annoksia ja yrittänyt saarnata ihmisille että Ilolle ei herkkuja anneta, ollenkaan, mutta ymmärrän ettei ole niin helppoa sanoa sille ei kun se iskee pään polvelle ja katsoo spanielikatseella silmiin. Joten Ilo on jonkun verran lihonut viimeisen vuoden aikana. Ei mikään läski vielä mutta pitäisi yrittää nyt pitää edes tuossa kunnossa ettei enää yhtään paino pääsisi nousemaan.

Positiivisinta on, ettei oo juoksuja, ei valeraskauksia, eikä hormonihirviökoiraa. Myös korvatulehdukset ovat vähentyneet, aiemmin sillä oli aina juoksujen aikaan ja sitten jostain syystä joskus muulloinkin. Tänä vuonna korvatulehdus on ollut tasan kahdesti, mikä on kyllä uusi ennätys!

Kaikenkaikkiaan olen kyllä erittäin tyytyväinen että Ilo steriloitiin, huonot puolet ovat pieniä hyviin puoliin verrattuna, juoksut olivat kuitenkin niin stressaavia aina Ilolle että on ihanaa kun niistä on lopullisesti päästy eroon.

mä muistan miten hehkuit kun sua katselin

2011-12-06T06:55:00.000-08:00

Aamulla oli ihana herätä kun oli taas maa ihan valkoisena lumesta. Lähdinkin melkein heti ajokoirien kanssa ulos, ajatuksena käydä rauhassa vähän kävelemässä ja ottaa muutamia lumikuvia koirista... Aina ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja sain vähän ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kun Matti riuhtaistessaan onnistui katkaisemaan hihnansa. Olin laittanut sille ohuemman hihnan kuvia varten, sen oma punainen hihna on niin paksu ja ruma kuvissa, sitä toista hihnaa olen sillä melkein aina käyttänyt kun siitä kuvia otan, mutta tälläpä kertaa se ei kestänytkään. Melkoisen vauhdikkaasti lähti koira kun tajusi vapaaksi päässeensä, heitti vähän lenkkiä leikkipuiston läpi ja lähimetsässä, mahtoi lapset ihmetellä kun koira viilettää ensin onnessaan ja perässä tuun minä kiljuen kamera kaulassa ja Karo vielä tulee tallustaen perästä. Onneksi jätkä meni tiellä kävelleiden ihmisten luo pörrää ja kävi merkkailemassa tien reunassa niin pääsin sen lähelle ja sain komennettua tulee luo ja oli jopa namia taskussa palkaksi. Sit kyllä marssittiin kotiin ja vaihtui kaulaan ketjupanta ja kunnon hihna, ei riuhdota eikä varmasti karata uudestaan.

Ihan kivoja kuvia tuli sit loppujen lopuks kun pääsin kuvailemaan.. Hillasta en vieläkään saanut talvikuvia, se oli Joken kanssa metsällä tänään koko päivän (oli taas vähän haukkunut hirveä, kyllä se tästä!)

lisää kuvia

Taas voittajalle kruunu ojennetaan

2011-12-05T11:05:00.000-08:00

Vietin viikonloppua kuten muutamat muutkin koiraihmiset eli messukeskuksessa Helsingin voittaja ja Voittaja näyttelyissä. Omat koirat eivät olleet mukana, vähänhän se ois houkuttanut ilmottaa mukaan noitakin, mutta kalliit hinnat ja realistinen käsitys koirien kauneudesta saivat minut tyytymään katsojan rooliin. Sukuun tuli kuitenkin yksi voittaja kun "serkkukoira", cirneco dell etna Gimma oli todella upeasti Juniori Voittaja! Onnea vielä Gimmalle ja omistajille! :)

Molemmat päivät meni koiria katsellen, kamerakin oli kyllä koko ajan mukana mutta en juurikaan jaksanut kuvata. Vähän hoffeja kuvailin molempina päivinä, meidän tallikaveri, ihana Luna oli molempina päivinä mukana. Muutamia hoffikuvia löytyy täältä. Innostuin myös shoppailemaan koirille.. Yritin kovasti pysyä kohtuudessa mutta kyllähän tuolta taas tuli kotiin vaikka mitä, osa taitaa päätyä koirien joulupaketteihin.

mm. tämmöstä ostoskasseista paljastui

Nyt jos yrittäis palata takaisin arkeen, äsken käytiin jo pitkällä iltalenkillä Kaisun ja koirien kanssa, huomenna ois vielä vapaata ja sen aion kyllä käyttää koirien kanssa! Ja ehkä vähän heppaillen..

Vain koira

2011-11-30T10:43:00.000-08:00

Aina silloin tällöin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyy "vain koiraan".

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni... sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain koiran" omistaville ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä".

(Kirjottaja tuntematon)

Sinulle ehkä vain koiria, minulle parhaat ystäväni (kuvassa Karo & Ilo talvella 2008)

Herätys on nyt, uni häviää

2011-11-29T23:52:00.000-08:00

Sinussa on valo, sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen

Valaisemaan tietä pimeää.

Liika on aina liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän

2011-11-29T05:36:00.000-08:00

Tämän syksyn aikana on tullut tehtyä jonkinverran uusia hankintoja koirille tai oikeastaan löytöjä, nimittäin melkein kaikki ovat olleet jonkinsortin alennuksessa eikä ole liiaksi kukkaro kevennyt. Hihna- ja pantaosastoa olen täydentänyt muutamilla uusilla heijastinjutuilla, Hillalle ostin alkusyksystä jo Hurtan heijastinpannan, pinkin tietysti. Rakastan Hillan harmaata karvaa, johon sopii ihanasti yhteen pinkki ja vaaleanpunainen. Mua on aina harmittanut ettei ajokoirille tai walesille vaan sovi pinkki kunnolla, onneksi mulla on nykyisin neiti harmaa. Hillalla on tuon pannan lisäksi myös vaaleanpunainen noutajahihna sekä ostoslistalla vaaleanpunainen niittipanta, kunhan vain perustelen itselleni vielä miksi Hilla ehdottomasti tarvitsee sitä kun sillä on jo kolme ikiomaa pantaa sekä sillä on samankokoinen kaula kun kaikilla muillakin meidän koirilla ts. kaikille käy samat pannat.

Lisäksi olen ostanut edellisessä postauksessa näkyvän ruskean heijastinpannan Ilolle, jolloin samanmoinen musta on päässyt Karon käyttöön. Nyt sitten onkin kaikille omat heijastinpannat, Matilta kun löytyy Hurtan vanhemman mallin heijastinpanta. Lisäksi ostin mustan heijastinhihnan että ollaan varmasti kunnolla heijastettuja.

Aina kaiken ei meillä tarvitse olla kallista ja merkkikamaa, Ilonan kummi Laura teki Ilonalle fleecemanttelin talven pakkasten varalle. Siitä tuli tosi hyvä, sopivasti iso joka suunnasta ja lämmittää hyvin mm. takareisien lihaksia. On myös ohut niin mahtuu toppa- ja sadetakin alle tarvittaessa. Vastaavaa olen yrittänyt aikaisempina talvina löytää kaupoista mutta mistään en oikeanlaista löytänyt.

Sadetakkiakaan meillä ei aiemmin ole ollut, ollaan pärjätty toppamanttelin voimin mikä on kyllä kummastuttanut mua tänä syksynä. Pääsee paljon helpomalla sadekelillä kun koko koira ei ole kurassa. Ilonan tapauksessa tosin kurapukukin voisi olla tarpeellinen, sillä on vähän räjähtänyt karvan määrä vatsan alla ja kerää tietysti ihanasti kuraa mukanaan. Sadetakki sopii ulkoiluun myös viileämmällä säällä kun alle pukee fleecen tällätapaa. Ilonan mielestä mamma on ihan seonnut kun pukee kauheat vaatekerrokset vaikkei olla edes lähdössä mihinkään. Vähän oli kuvassa sadetakin kiinnitys kireällä kun ei vielä ole fleeceä alle tarvittu mutta sen sinne nyt iskin. Sitä pystyy kuitenkin sitten löysyttämään tarpeen mukaan.

sadetakissa on hyvä huppukin nii pysyy korvat kuivina

Materialismionnellisuuden lisäksi täydensin lisäainevarastoja tämmöisellä uutuusöljyllä.

"Fullolife Calmer rauhoittava öljy soveltuu herkille, aroille ja hermostuneille koirille, erityisesti stressitilanteissa. Öljyn sisältämät vaikuttavat aineet, kamomilla, inkivääri ja virmajuuri (valeriana) auttavat ylläpitämään luontaista rauhallisuutta..."

Koska Ilo on herkkä, arka ja hermostunut, oli otettava testiin että olisiko siitä apua herkkiksen pääkopalle. Tätä ollaan niin vähän aikaa vasta syöty ettei kokemuksia vielä osaa sanoa.

Ja on tämänkin syksyn aikana uusia leluja ilmestynyt kasa kaupalla lelukoppaan ja treenilelujemmaan. Tyttöjen lempparirottia kotiutin edelliseltä Ikean reissulta useamman taas eikä mennyt montaa päivää kun yksi oli jo nenätön. Mutta ei hätää minä sen korjasin. En tiiä haistaako se rotta enää mitään mutta söpö on.

Miksi tyytyä olemaan vaikea, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?

2011-11-28T10:47:00.000-08:00

Viime yönä se tuli, ensilumi nimittäin! Ilo talvenlapsena oli tietysti ihan innoissaan kun on LUNTA. SIIS LUNTA!!! Kun iloitsee pienestä voi iloita usein vai miten se meni. Huomenna varmaan lumikuvia vuorostaan Hillasta, ajattelin lähteä vapaapäivän kunniaksi metsään?! Hillahan on koko syksyn ollut sitä mieltä, ettei jaksa mitään hirviä alkaa haukkumaan, muutamia haukahduksia ehkä hirville on tullut ja hienosti se hakee, vauhdilla katoaa vapaaksi päästyään metsään. Mutta tänään se oli puol tuntia ihan kunnolla haukkunut hirveä. Edistystä, en tiiä, mutta jos sitä kerran huvittaa niin mennää huomenna uusiks! Ja siis MÄ menen, ekaa kertaa tänä syksynä (talvena?) koiran kanssa metsälle.. Jos ihan tarkkoja ollaan niin iskä menee ja mä lähen seuraks, mutta metsään joka tapauksessa. Ehkä tää lumi on saanut multa ja Hillaltakin päät sekaisin.

Sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on sitkeä sydän joka lyö

2011-11-25T11:33:00.000-08:00

Piskit on päättänyt sairastaa nyt oikein kunnolla, Ilonan lisäksi sairastaa Masa. Ilonan korvatulehdus ei oo ottanut laantuakseen ja tassuvälitkin punoittaa, neiti on canofite kuurilla, jota laitetaan niin korviin kuin tassuihinkin. Lisäksi saksin karvat pois, etenkin tassuissa karvan pituudella on iso merkitys, lyhyt karva kuivaa nopeasti eikä tassuun jää samalla tavalla likaa muhimaan. En tajua mistä se on tän korvatulehduksen repinyt eli mikä ihme sen on aihettanut. Ja kovin on sitkeä ollut tällä kertaa, yleensä tippojen aloituksesta pari päivää niin korvat on heti paremman näköiset. En tykkää eikä Ilokaan tykkää.

Matti sen sijaan onnistui viime viikolla telomaan itsensä siellä Torniossa. Varpaan väliin upposi tikku, joka aiheutti tassuun jonkinlaista tulehdustakin. Ell reissulta ei sekään välttynyt ja äijä oli jouduttu rauhoittamaan, jotta tassu saatiin hoidettua ja siihen muutama tikki.. Mattihan on siis sellainen mies, joka ulisee kärsimystä kun sen tassuja rasvataan, mahdoton on siis varmasti melko mahdoton siinä vaiheessa kun tassua oikeesti sattuu. Se sai ell myös antibioottikuurin ja onkin parantunut oikein hyvin, etenkin kun on saanut viettää sisäkoiran elämää.. Vielä olisi reilu viikko sairaslomaa jäljellä ennenkuin pikku hiljaa palailee normaalin elämään ja pääsee taas metsälle. Muuten reissu oli Matilla sujunut hyvin ts. oli saanut ajaa paljon jänistä ja oli ajanut vielä tosi hyvin.

Nyt taidan hipsiä Hillan viereen sänkyyn ja katsellaan yhdessä sinkkuelämää. Hilla on muuten tosi kiva unikaveri ja seuralainen, mutta sillä on alkanut karva vaihtua talviversioon ja joudun pitää koko ajan ikkunaa auki että se kestää olla mun kaa sisällä. Muuten on kamalan kuuma ja läähätys. Viime talvena kovimpien pakkasten aikaan turkin ollessa parhaimmillaan Hilla ei tahtonut ollenkaan olla sisällä kun sillä oli liian kuuma eikä voinut kunnolla pitää edes ikkunoita auki itse jäätymättä. Ihmekös tuo sinänsä kun Hillahan otti -25c pakkasilla unia lumihangessa että kai se tulee ahdistus kun onkin 20c lämmintä. Mutta nyt on siis nautittava sisälöllöilystä, itse voin aina kääriytyä peiton sisälle!

Joku on hullu ja joku on kaunis

2011-11-19T10:45:00.000-08:00

Matti otti isäntänsä mukaan ja painui ajamaan torniolaisia jäniksiä. Ihan kun noita pupuja ei täällä olisi tarpeeksi tai liekkö siellä jotenkin kivempia pupuja. Sinne niitä lähti useampi mies koirineen, sinänsä varmasti kiintoisa viikonloppu heillä, koska meidän Mattihan ei oikein siedä vieraita äijjäkoiria.. Toivottavasti meidän äijjä yrittäis ees käyttäytyä!

Sillä välin täällä on siis akkavalta! Ollaan ahkerasti tehty tyttöjen juttuja, siivottu ulkotarhaa ja syöty herkkuja, sekä tietysti lenkkeilty. Eilen saatiin lenkkiseuraksi äitini, tänään taas tyttöjen kanssa käytiin tutkimassa yksi polku joka on meitä pitemmän aikaa kiinnostanut. Kauhean kiva polku se oli siihen asti kunnes se loppui ja edessä oli vain iso vesilätäkkö. Ei lähdetty kokeilemaan sen ylittämistä, Ilo ja Hilla tosin karkasivat sinne läträämään.. Tyydyttiin lähtemään takaisin, polussa oli yhdessä vaiheessa risteys, jota sitten lähdettiin tutkimaan. Tosi kiva polku sekin oli siihen asti kunnes loppui taas kesken. En toista mene tuohon suuntaan noita polkuja. Yritettiin vähän rämpiä eteenpäin, mutta oli niin tiheetä risukkoa ja märkää että suunnitettiin takaisin tutuille poluille, jotka johtavat johonkin. Ärsyttää suunnattomasti kävellä polkuja jotka eivät vie mihinkään, en pidä edestakaisin kävelemisestä, pidämme enemmän seikkailusta!

Piti munki juosta ja valloittaa maat mutta kompastuin huntuun ja sukkanauhaan

2011-11-14T12:27:00.000-08:00

Oon taas ollut muka tosi kiireinen kun en ole blogia ehtinyt päivitellä.. Oikeasti ei kai vaan ole ollut mitään asiaa. Ilona on sairastellut, viime viikolla se alkuviikon oli tosi vaisu ja välillä sillä tuntui olevan vaikeuksia nousta ylös pitempien pötköttelyjen jälkeen ja inahteli välillä. Tutkailtii ja seurailtiin pari päivää ja se menikin ohi, mutta sit taas eilen aamulla Hillan kanssa pihassa riehuessa ulahti kesken leikkien ja valitti toista etutassuaan. Sekin meni sitten kuitenkin muutamassa tunnissa ohi, että en sitten tiedä mikä sillä nyt on ollut. Sitä nyt siis tarkkaillaan ja yritetään ottaa vähän rauhallisemmin (helpommin sanottu kuin tehty..) Lisäksi sillä on toisessa korvassa tulehdus. AINA kun Ilo sairastaa se sairastaa vähänkin niin samalla sillä on aina korvatulehdus. :(

Meille ei siis ihmeitä kuulu, Hillan kanssa ollaan vähän tokotreenailtu lenkkeilyn ohessa, samaten oon panostanut viime viikkoina sen hihnakäytökseen ja etenkin ohituksiin. Hilla kun rakastaisi kaikkia niin kovasti että pitäisi päästä tervehtimään.. Ollaan syöty paljon nakkeja ja Hilla kehittynyt huimasti. Nykyisin se alkaa ihan ite jo hakea kontaktia ohitustilanteissa ja samaten ajoittainen vetäminen on vähentynyt tai oikeastaan lähes kadonnut.. On se jännä miten nopeasti saa muutosta aikaan kun jaksaa tehdä vaan asialle jotain. Hilla on kyllä muutenkin niin mainio tapaus että ei voi muuta kuin tykätä!

Hilla ja ajokoirat käy säännöllisesti metsässä useamman kerran viikossa, tai no, Karo käy kerran viikossa ja junnuosasto useamman kerran. Tänäänkin aamulla Hilla ja Karo lähtivät Joukon kanssa metsään. Karo se vaan jaksaa ajaa ja hienosti, vaikka ikää on jo 10v! Hän on supermamma.

Illi sanoo ettei hän oo kipee, leikitää pallolla, juostaan täysii, jooko! Kuvat kaiketi lauantailta jos en väärin muista..

minä olen voittaja

2011-11-10T12:39:00.000-08:00

Tätä ei saa kertoa Matille, mutta oon unohtanut ihan täysin hehkuttaa hänen hienouttaan! Hehkutin kyllä facebookissa ja muuten vain kaikille..

Mutta siis, Matti osallistui ensimmäiseen ajokokeeseensa tuossa viime viikolla, Varkauden Seudun Kennelyhdistyksen järkkäämään kaksviikkoseen sellaiseen. Hän koetteli viime viikon tiistaina, ajoi hienosti pupua, pisteitä tuli 81,25 ja tulos siis AJOK 1!

Että kai sitä saa ihan ajokoiraksi jo sanoa.

Sä olet ainutlaatuinen, mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan

2011-11-02T03:20:00.000-07:00

pst. aamuisia riehumiskuvia tytöistä löytyy täältä kun bloggerin kuvanlisäys ei oikein tahdo kunnolla toimia.

Laadunvalvojat

2011-11-01T11:29:00.000-07:00

Tytöt toimii laadunvalvojina kun iskä laittelee viikonlopun saalista hirvimetsältä paloiksi ja pakkaseen. Saattaa jokunen palanen eksyä koirienkin suuhun.. Täytyy viel ylpeillä et meidän iskä ampui viikonloppuna vasan! Lisäksi viime viikolla heillä oli Ilonan kanssa pitennetty viikonloppu linnunmetsästyksen lopun kunniaksi ja saivat vielä vikoina päivinä yhden teerin saaliiksi!

Lempipaikka

2011-11-01T09:58:00.000-07:00

Pitkästä aikaa kuukauden koirakuvahaastetta! Aiheena oli tällä kertaa lempipaikka. Kotoa lempipaikka löytyy läheltä, siellä Hilla tälläkin hetkellä nimittäin nukkui eli mamman sängyn alla ja maistuu se uni siellä sängyssäkin ihan hyvin.. Yhdessä neidit ei kyllä nuku missään, ovat enempi tämmöstä kahden kerroksen väkeä.

Kaikista lempparipaikoista lempparein on kaikille koirille varmasti meidän mökki. Siellä saa juosta viipottaa vapaana, on peltoa ja metsää juoksennella!

Kunpa elämä toimisi näin, veis mut minne haluun eikä myrskyjä päin

2011-10-30T09:58:00.000-07:00

Tänään Hilla sai kokea jotain uutta, joutui nimittäin ekaa kertaa suihkuun.. Onhan se jo reilun vuoden meillä asunut että oli jo aikakin. Lisäksi ajattelin että jos aion pestä sen, niin nyt se on tehtävä ennenku tulee lunta ja pakkasta. Itseasiassa siskoni Essi pesi Hillan, minä vain vähän avustin, pidin koirasti kiinni ja laimensin shampoota (siinä missä Ilonaan saan menemään yhden puolen litran pullon laimennettua shampoota, Essi käytti tuplasti ja ois vielä vähä kaivannu lisää.) Mutta nyt Hilla on ihanan pehmeä ja tuoksuva.. Lupasin sille että saa nukkua ens yön minun vieressä kun kerranki ei oo rasvanen, likanen ja haiseva

Näin söpö Hilla oli suihkun jälkeen kun käärittiin se pyyhkeiden sisään kuivumaan:

Essi innostui myös ottamaan Ilonasta ja Hillasta kuvia, mun sängyllä tulee ihania kuvia valkoista seinää vasten valkoisella fleecepeitolla joten asettelin koirat sängylle, olin koko ajan tiellä ja Essi kuvasi (systeristä on tullut tosi innokas ja avulias viime aikoina!) Tässä kauniit ja suloiset tyttöset pötköttää.

jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

2011-10-24T09:17:00.000-07:00

Viime viikolla oltiin kanavan rannassa lenkillä, kuten melko usein.. Kerrankin mulla oli kamera mukana ja aurinkokin paistoi!

Makaan vierelläsi

2011-10-23T12:23:00.000-07:00

Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla

Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää

Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää

2011-10-20T12:31:00.000-07:00

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Nath iski tämmöisellä haasteella. Hirmuisen suuri kiitos hänelle siitä että on tunnustanut meidät (tunnustanut? tunnistanut? HAASTANUT!) tähän, koska mähän inhoon tämmösiä. Musta on kiva täytellä kaikenlaisia haasteita, mutta mua ärsyttää aina se kohta et "haasta 9484 ystääväsi tekemään tämä sama" ja sit se on pakko tehä. Ja koska kaikki (ainakin melkein) mun seuraamat blogin on tän joko jo tehneet tai ne on haastettu jo aiemmin tähän (ei sillä että olisin kyylä) niin en haasta ketään mutta jos tahtoo niin saa tehä.

Sit päästään siihen osioon, jonka takia kuitenkin tahdoin tehäkin tän, tahdon kertoa jotain satunnaisuuksia meistä koska ollaan ihania ja kiintoisia! Laitan vanhoja talvikuvia tähän koristukseksi niin muistetaan kaikki olla iloisia että on vielä syksy ja ei oo lunta eikä pakkasta!

Ilonan lemppari nukkumapaikka on mun sängyn alla. Siellä se nukkuu tälläkin hetkellä. Se saisi nukkua sohvalla tai sängyssä, lisäksi sillä on oma peti ja peti kevythäkissä, mutta silti se viihtyy parhaiten sängyn alla. Ilman petiä. Jos sinne laittaa pedin, niin hän työntää sen pois koska viihtyy lattialla.
Kun Hilla tuli meille sille oli ihan mahdoton opettaa yhtään mitään, se oli mahdoton motivoitava, sitä ei kiinnostanut mikään yhdessä tekeminen tai oleminen, eikä se osannut leikkiä. Se oli just semmonen tyypillinen itsenäinen ja itsepäinen hirvikoira, joista ihmiset sanoo ettei niitä voi kouluttaa ku niillä ei oo miellyttämisenhalua. Nykyisin se jo hakee ihan itse kontaktia, syö sormet ahneuksissaan ja osaa jo vähän tapella lelusta! Joten mä vähän kyseenalaistan koko "miellyttämisenhalu" termin ja koulutettavuus on vaan asenne ja mielikuvituskysymys. Helppoahan se ei tommosen koiran kanssa oo.
Ilona ei suostu lähtee mun pikkusiskon kanssa kahdestaan lenkille. Se saattaa sata metriä kävellä mutta tekee sitten stopin ja voi mennä maahan makaamaan. Ilo ei myöskään halua lähteä aamulla aikaisin lenkille, se jumittelee eikä tahdo kävellä. Meillä ei siis käydä aamulenkillä. Muutenkin Ilo nukkuu aina aamuisin pisimpää, mielellään vaikka puoleenpäivään asti.
Karo on aina ollut kauheen hyvin toisten koirien kanssa toimeentuleva, eikä sillä oo ollut mitään inhokkeja toisissa koirissa (toisinkuin Ilolla ja Matilla on molemmilla omansa mm. naapuruston koirissa, joille Ilon on pakko ärähdellä ja Matin nostella niskakarvoja, jotta ymmärtävät kuka tällä seudulla oikein määrää), mutta Hillaa Karo inhoaa. Hillan mielestä Karo on mainio kiusattava!
Hilla tulee toimeen kaikkien kanssa, se rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä ja toisia koiria. Kaikki tosin eivät tuu toimeen Hillan kanssa, koska Hillan rakkaus on välillä vähän rajua, se puree, hyökkäilee päin naamaa ja roikkuu toisten koirien korvissa, hännässä ja karvoissa. Eikä se lopeta vaikka miten komentaisit tai toinen koira ärähtäis.
Mulla ei oo lempikoiraa, enkä koe, että joku näistä neljästä ois ylitse muiden. En osais laittaa niitä minkäänlaiseen järjestykseen. Karo on rakas, koska se on mun ensimmäinen koira ystävä, sen sydän on puhdasta kultaa, se on vain niin hieno eläin. En tiiä elämää ilman sitä. Ilo on rakas, koska se on ihan ikioma, opettanut mulle niin paljon, yhdessä mokailtu ja opittu ja tehty töitä, Iloon voi luottaa ja tunnen sen kuin omat taskuni (mun taskujen sisältö aina joskus yllättää..), Matin taas olen tuntenut sen syntymästä lähtien, se oli mun lempivauvoja heti pienenä, kun Joke päätti pitää kaks pentua vähän kasvamassa kotona, niin mun piti päättää toinen ja se oli Matti. Matti on aina olevinaan kauhean iso jätkä, vähän tommonen ADHD, mutta pohjimmiltaan se on kauhean pieni ja kiltti mamman poika. Ja Hilla. Sen luonteessa on paljon samaa hienoutta kuin Karolla, Ilo ja Matti on tommosia herkkiksempiä, ne on välillä aika vaikeitakin siksi, mutta Hilla on jotenkin semmonen tosi rento kaveri, se ei stressaile tai hötkyile, sen kanssa on helppo mennä mihin vain se osaa aina käyttäytyä ja tulee toimeen. Hilla on vaan niin super!
Mä oon hieman huono kirjottamaan mitään lyhyesti!
Matti ei osaa kävellä kunnolla hihnassa rauhallisesti kävellen vetämättä. Jos otan lyhyen hihnan ja vaadin sitä kävellä rauhassa niin se kiskoo kuin höyryjuna, ellei ei oo namia, jota se kyttää tai kuonopantaa. Sen sijaan se osaa juosta hihnassa hyvin, jos mennään hölkkää niin se kulkee parhaiten koirista vierellä ja samaten kehässä Matti esiintyy ihan mielettömän hyvin. Ainoo et nykyisin siitä on tullut vähä semmonen uhoaja välillä...
Tätä ei enää lasketa mutta mun mielestä on kauhean kivaa kehitellä jotain juttuja meistä. Ainoo et mun asiat meinaa aina rönsyillä aiheesta toiseen ja oon huono rajaa niitä. Höhö.

Sydän paikallaan sinulla on

2011-10-09T10:24:00.000-07:00

Mikäli joku ei vielä ole huomannut, meidän blogista on tullut melkoisen valokuvaus painotteinen. Sinänsä mielenkiintoista koska viime aikoina valokuvaus ei ole ollenkaan sujunut niinkuin toivoisin ja kuvausreissun jälkeen poistan yleensä surutta suurimman osan kuvista eikä jäljelle jäänetkään kovin kummoisia ole. Tarkennukset missä sattuu ja laatu muutenkin melkoista ihmeellistä suttua. Olen tehnyt vähän tutkimuksia, testannut systerin kameraa omilla objektiiveilla ja todennut et mun runko on tainnut tulla vanhaksi ja raihnaiseksi. Ei liene yllättävää sinänsä, kamera on hankittu v. 2007 ja sillä on kuvattu melkoisen monta kuvaa. Toivon vain sen kovasti kestävän vielä hetken kun tahtoisin rauhassa pohtia kenestä on luottokameralleni seuraajaksi..

Tänään heräiltiin joskus melko aikaisin ja suunnattiin Iinan ja veripullon kanssa metsään. Sitten talsittiin mielinmäärin metsässä taluttaen koiran sijasta veristä pesusientä. Sienen ulkoilutuksen jälkeen ajeltiin läheiselle aukiolle ja tällä kertaa pääsi koiratkin juoksemaan, samalla otettiin vähän uusia kuvia.

Koska blogger temppuilee niin en nyt pysty kuvia lisäämään, löytyvät kuitenkin täältä, lauantaina oltiin Kaisun ja Rexin kanssa pellolla juoksemassa, sieltäkin otin muutamia kuvia, samoin eilen pihalla hönttöilevästä Karo mammasta.

Iltapäivällä käytiin sitten jäljestämässä jäljet, Ilona oli tosi pätevä! Se muisti heti mitä pitää tehdä, jäljesti tosi tarkasti ja sopivalla vauhdilla (reipas kävelyvauhti), jäljellä oli kaksi makuuta, jotka nuuskutti tosi tarkasti ja ilmaisi selvästi. Olin kyllä tosi tyytyväinen Ilonaan ja pitää ehdottomasti vielä tässä pian tehdä uudestaan ennenkuin tulee lumi maahan, sen verran oli koirasta kivaa! Hillallekin pitäisi tehdä, olisin tehnyt jo sunnuntaina mutta se oli miehillä mukana hirvimetsällä.

elämä on helppoo kun on joku josta pitää kii

2011-10-02T12:14:00.000-07:00

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä

2011-09-28T11:45:00.000-07:00

Kesytä minut, jos kerran tahdot ystävän!
– Mitä minun tulee tehdä? Pikku prinssi kysyi.

– Sinun täytyy olla kärsivällinen, kettu vastasi.

Ensin istuudut ruohikkoon, noin,vähän etäälle minusta.

Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään.

Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.

Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..

Se oli vain aivan tavallinen kettu,

samanlainen kuin satatuhatta muuta.

Mutta minä tein siitä ystäväni

ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

Siskotreffit

2011-09-26T04:56:00.000-07:00

Nana, Hertta, Jade ja Ilo
kuva © Jonna Kivi

Reissailtiin Ilon kanssa koko viikonloppu ja eilen reissailu huipentui valkeakoskelle siskotreffeille. Treffattiin Ilon äippä Jade ja siskot Hertta ja Nana. Nanaa en ollut itse aiemmin nähnyt ja oli ihana tavata se. Olivat Ilon kanssa niiiin samanoloisia, näköisiä, samanlaisia eleitä ja ilmeitä löytyi runsaasti ja äänikin oli ihan samanlainen.

Nanan omistaja Saija oli varanut meille agilitykentän, jossa käytiin aluksi treenaamassa. Ilona ei ollutkaan pitkään aikaan päässyt agittaa ja oli kivaa. Myös Saija kokeili ohjata Ilonaa ja Ilo meni tosi hienosti taitavan ohjaajan kanssa. Itse kokeilin vastavuoroisesti vähän ohjata Nanaa, joka olikin melkoisesti innokkaampi ja nopeampi kuin siskonsa. Nanahan kisaa agilityssä Saijan kanssa kakkosluokassa ja ovatkin tosi taitavia yhdessä.

Treenailun jälkeen jatkettiin vielä muuten treffailua Saijan luona ja oli kyllä tosi kiva päivä. Kovasti oli väsynyt pieni walesilainen minulla matkakumppanina kotimatkalla..

Muutamia kuvia tytöistä, lisää löytyy kuvagalleriasta täältä

Ilo pomppaa

Ihana ilomainen Nana

Nana

Hertta ja Jonna

Hertta

Nana, Hertta ja Jade

serkkutyttö kylässä

2011-09-19T08:42:00.000-07:00

Serkkuni Pasi kävi eilen kylässä, mukana oli heidän cirnecolaumansa nuorin jäsen, 9kk ikäinen Gimma. Gimma on ihana. ♥ Ilonalla ja Gimmalla sujui tosi kivasti, Ilona mörähteli ja Gimma yritti mielistellä leikkimään, aika hyvin onnistuenkin.

Muutamia kuvia otin tytöistä illan mittaa..

mahdottomalla on mahdottoman tylsää

2011-09-19T07:49:00.000-07:00

ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan

2011-09-18T05:57:00.000-07:00

Piipahdettiin Matin kanssa Joroisissa mätsäreissä tänään. Matti käyttäytyi ihan hyvin, virtaa ois riittänyt.. Tosi pitkään jouduttiin odottaa omaa vuoroa kun oli vaan yks tuomari ja isot aikuiset oli tietty vikoina taas.. Matti sai punaisen nauhan ja oli lopulta sit PUN3. Handlerilta meinas virta loppua jo kehässä, huomaa ettei oo ihan terve.. Useampi ihminen tuli kehumaan Matin luonnetta ja sen esiintymistä mikä oli tosi kiva kuulla! Matti kyllä juoksee tosi hyvin nykyisin, kun on vihdoin oppinut juoksemaan vetämättä ja sillähän on upea ravi. Ja onhan se muutenkin ihana, suloinen ja hurmaava vaikka sen pitääkin aina välillä olla sellainen äijä.

Meidän suuresta metsästäjästä löytyi kuva iskän puhelimesta, kauhean ylpeänä pieni koira ja suuret saaliit (ne on teeriä, teerejä, en tiiä mitä on se on monikossa). Ihana ois josku saada Ilonasta kuvia saalis suussa mutta se ei huvikseen suostu lintua kantamaan. Sille oltiin pienenä aika tarkkoja siitä että linnuilla ei leikitä (= niitä ei saa rikkoa) ja sen siitä sit saa kun koira oppii jotain...

Aivan niinkuin oisin, mennyt sinusta sekaisin

2011-09-17T09:04:00.000-07:00

Koko viikko on mennyt sairastellessa, alkuviikosta olin kuumeessa sängyn pohjalla, vähän on flunssa vieläkin ja tänään iski silmätulehdus. Ei oo ihan kaikkein paras fiilis ollut viime päivinä. Koirien kanssakaan en oo tehny mitäää. Tänään kävin piristyslenkillä Hillan ja Karon kanssa ja treenasin vähän Hillaa ja Mattia näyttelyjutuista. Huomenna ois lähellä mätsärit ja tekis mieli käydä jos olot antaa myöten. Jos en saa ketään koiratonta mukaan koiratelineeksi niin taidan ottaa pelkästään Matin mukaan. Hilla on ehkä parempi esiintyjä seistessä, mutta Matin ravi on nii upea ja sille on tullut kivasti lihasta metsällä. Hilla sen sijaan on taas vähän lihonut. En tajua miten se on niin herkkä lihomaan vaikka miten tarkkailis sen annoksia. Mut pitää nyt kattoo jaksanko lähteä ollenkaan. Matille tekis kyllä ihan hyvää treenata kehäjuttuja, se kun meinaa vähän hermostua muista uroksista ja sais opetella sietämään.

Onneksi koirilla on ollut tällä viikolla tehoviikko metsästyksen suhteen niin eivät ole jääneet liian vähälle liikunnalle. Matti on päässyt paljon metsään ja alkaa kuulemma olla koe valmis. Hieno mies on. Hillaa ei ihan täysin oo täyttänyt vielä odotuksia metsällä... Päinvastoin ehkä, mutta ei saa lannistua vielä, kyllä se vielä innostuu! Tai sitten ei ja alkaa mun seurakoiraksi. Ilonalle ammuttiin viikolla lintu (teeri kaiketi), oli muuten jo kolmas sellainen tänä syksynä. Niin ja linnunmetsästyshän alkoi viikko sitten, eli siis ihan hyvin! Karo on käynyt mielenvirkistykseksi myös muutamana päivänä metsässä.

Nyt joutais taas kai peiton alle.. On niin rankkaa tää dataaminenki.

Vaik sun kanssa leikkimään ei jäisi hai tai härkäkään, täs oon taas ilman kypärää

2011-09-12T12:54:00.000-07:00

Hilla ja Rex kävivät tänään valtaamassa puiston penkin. Ihmeellisesti eri kuvakulmat vääristää mittasuhteita kun miettii Hillan ja Rexin kokoeroa.

Puiston penkin valtaamisen jälkeen Hilla hymyili vielä vähän kauniisti kameralle.

Ja loppuun diivahymy

Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis.

2011-09-07T13:32:00.000-07:00

No tokoa ei treenattu mutta muuten tehtiin tänään kaikkea mitä eilen ajattelinkin. Jopa kuviakin otin, nyt on tämmösil heppakuvia. Oisin halunnut Lunasta ja Ilonastakin yhteiskuvia kun niillä oli niin kivaa taas mutta Luna oli kadonnut johonkin tietysti just silloin kun kaivoin kameran esiin. Kaipa sekin vielä joskus kameran eteen eksyy taas.

pienen pojan iso ystävä

vuokraponi Alkana Tabac "Vichy"

Mites meni se rotumääritelmä, sileä ja suora turkki? Eiku oliks se pehmeä ja kihara.. No ainakin on nopea ja aktiivinen liikkuja ja liikkeetkin kovin sulavia.

Se mitä näkee ja kuulee, riippuu hyvin paljon siitä missä hän seisoo.

2011-09-06T13:54:00.000-07:00

..se riippuu paljon myös siitä millainen ihminen hän on.

Oon kai ollut todella kiireinen ja tehnyt todella paljon kaikkea kun en ole ehtinyt päivittää blogia olleskaan. Tai sit oon ollu vaan töissä ja sit on väsyttänyt liikaa. Kamerakin on lähinnä lomaillut. On se ollut mulla jo kahtena päivänä mukana tallilla, jotta ottaisin kuvia Ilonan ja Lunan riehumisesta ja hepoista ja kaikkea mutta en oo vielä ehtinyt ottaa sitä ulos asti autosta. Yritän huomenna taas uudestaan. Ilona on ollut mulla nyt joka kerta tallilla mukana ja se on kehittynyt tallikoirana huimasti. Ymmärtää että hevoset eivät yritä syödä sitä ja että niiden kannattaa antaa vain olla. Nätisti tulee myös metsässä mukana perässä tallustaen. Tänään kävinkin alkukävelyt metsässä itse ratsastaen Vichyllä ja toinen hevoseläin Namu ja Ilona tallustelivat vierekkäin vapaana perästä. Ihana fiilis!

Viikonlopun olin itse reissussa, koirat olivat sillä välin ottaneet miehet mukaansa ja lähteneet mökille. Siellä ne oli metsästelleet ja pitäneet kaiketi tosi kivaa. Hilla tosin oli ihan möks mulle eilen kun tulin kotiin eikä sitä kiinnostanut ollenkaan tervehtiä mua, et sillä oli kai ihan tyhmää siellä metsässä. Onpa melkoinen hirvikoira sekin. En tosin ole vielä saanut aikaiseks kysyä et onks se viel tehnyt siellä metsässä muuta kuin juoksennellut päättömästi. Veikkaan et ei, koska se lupas et alkaa mun harrastuskoiraksi. Tosin meillä oli sen kanssa vähän riitaa viime viikolla, kun treenattiin tokoa ja yritin siinä kehua neitiä tosi päteväksi niin tää käy hampaat edellä naamaan (suu virneessä hampaat edellä antamaan suukkoja ihanalle mutsille siis). Se on tosi inhottavaa koska mulla on aina jossain poskissa tai otsassa naarmuja ton takia ja olenkin koittanut kertoa Hillalle että se on tosi kiellettyä, väärin, rangaistavaa ja ehdottoman kiellettyä. Nytkin latelin ärräpäitä ja nappasin sitä pannasta et ois paikalla ja ei söis mua ihan elävältä niin maisteli sit vielä mun rannetta siihen päälle. Pari ärräpäätä lisää niin koiran hymy oli mitä levein ja se oli ihan onnessaan mun huomiosta. Oon aika varma että jos Hillaa löis halolla päähän niin se menis sekaisin onnesta et kuinka häntä nyt näin ihanasti huomioidaan!

Huomenna on harvinainen vapaapäivä (vapaapäivät ei sinällään ole harvinaisia, on vain harvinaista olla löytämättä itseä vapaapäivänä töistä, kuten kävi eilen ja tänään, toivottavasti huomenna on kuitenkin oikea vapaapäivä) joten olisi aikomus treenata tyttöjen kanssa tokoa, käydä pitkällä lenkillä kaikkien kanssa, kuvata koiria (!!!!) ettei kamera homehdu kokonaan ja käydä ratsastamassa ja ottaa varmaan Ilona mukaan harjoittelemaan hevoskoirataitoja.

Oon aika varma että huomenna sataa koko päivän kaatamalla vettä.

juhlia ja poneja

2011-08-29T11:56:00.000-07:00

Viikonloppuna mökillä juhlittiin kummini 50-vuotis synttäreitä ja Ilo pääsi stressaavaa vilinää ja vilskettä karkuun vakihoitopaikkaansa Elvin luo. Vaikka iso osa juhlioista oli Ilonalle tuttuja ja sen mielestä ihania, ajattelin että sen on mukavampaa olla se yö jossai muualla kun se ei malta rauhoittua jos tapahtuu koko ajan. Koiratonta mökillä ei silti ollut koska serkkuni hurrmavat cirnecot olivat siellä, samaten kuin juhlakalun tytöt Tyyne ja Tessu.

Hilla kävi perjantaina ekaa kertaa metsässä (hengailemassa, ei metsästämässä, koska Hillaa huvitti enemmän hengailla koska olen ylipuhunut sen että siitä tulee minun seurakoirani) ja metsäilyn jälkeen hieman väsyneenä oli pysynyt kiltisti mökin pihassa ja leikkinyt hirmuisesti Tyynen kanssa. Vauhtia kuulemma riitti.

tyyne rrakastaa


Gimma ja Verdi sekä allekirjoittanut

Eilen palattiin kotiin ja iskä jo sitten karkasikin illaksi takas mökille hengailee. Nyt Ilo pääsi mukaan ja vähänkö oli ollut hajuja kaikesta kivasta!

Ilosta on myös hyvää vauhtia kuoriutumassa kunnon heppakoira! Tänään hän oli jo kolmatta kertaa mulla mukana ratsastamassa ja oli niin fiksusti, riehui hulluna Lunan kanssa (se ällösöpö hoffi siis joka on seikkaillut ainakin kuvien muodossa aiemminkin) ja tosi pähevänä kulki hepan perässä metsässä ja kentällä ymmärsi pysyä poissa hevosen jaloista. Samu oli tosin mukana siltä varalta että Ilo saa jonkun kohtauksen ja tulee pelastaa mua pahan ponin kyydistä. Vähän se uskaltaa käydä myös komentamassa heppoja kun ne on turvallisesti aidan takana. Tosin jos kavioeläin uhkaa kiinnostua hänestä niin kovaa vauhtia se lähtee karkuun, mikä on kyllä tosi hyvä niin pysyy turvavälit koiran ja hevosen välillä kunnossa.

paina taas kaasu pohjaan ja anna elämän mennä

2011-08-25T13:01:00.000-07:00

Eksyin (taas) katselemaan vanhoja kuvia.. Kuvissa Ilona vuosina 2007-2008. Voi kuinka paljon sen ulkonäkö on muuttunut! Niin nuori ja kaunis. Ja kattokaa nyt tota karvaakin, se on niin siistiä, nykyiseen öö.. hieman villimpään ja ehkä aavistuksen kiharaan turkkiin verrattuna. Ei sillä ettei se yhä olisi upea, mutta nykyisin Ilo on enemmän söpö kuin kaunis. Silloin se oli yksinkertaisesti vain niin kaunis.

Nykyisellään neiti näyttää vähän karvaisemmalta tursulta. Mutta aina yhtä ihana. Vakuuttava lintujen bongaus asento, söpö pehmopanta ja kaikkee!

olet ihme minne ikinä meet

2011-08-23T10:35:00.000-07:00

En tiedä suurempaa valtaa
kun arka katseesi sun.
Kaikkein syvintä voimaa
mahtuu pieneen hipaisuun.
Ei mikään muu mua saa niin järkkymään,
ei kukaan toinen mun päätä kääntymään.

Toiset sanoo; tää ei riitä.
Niiden ajatukset maailmoja syleilee.
Mä sanon niille; mitä siitä?
kun tässä ollaan kaikki turha pakenee.

Lisää tyttöjä http://emim.kuvat.fi/kuvat/Tyt%F6t+rannalla/. Koska Matti feilattiin kuvausreissulta lupasin sille ikioman lähipäivinä. Jos hän vaikka sit vähän komeilis kameralle.

en mitään, en ketään enemmän kuin sua

2011-08-19T11:30:00.000-07:00

Tänään loppuu koirien kiinni pitoaika eli huomenna on ajokoirilla tiedossa kiva päivä, tyypit pääsee metsään! Kovasti oli Karo mielissään kun kerroin että hän pääsee huomenna metsään ja että tulee tutkapanta kaulaa ja saa ajaa pupuja! Tai sit se intoili niitä nakkeja mun käsissä ja ei ihan käsittänyt mitä puhuin, mut kauheesti häntä heilu ku selitin pupuista. Eihän tota 10v mammaa mitenkää aktiivisesti tulla käyttämään, mutta koska koira on fyysisesti hyvässä kunnossa niin tietysti saa välillä käydä metsällä hänkin. Matille sen sijaan on ladottu paineita niskaan, pitäs toimia jotta päästäis kokeisiin tänä sykynä! Mutta kyllähän Masa toiveet täyttää, täyty luottaa siihen! Hilla joutuu venailee vielä hetken metsään pääsemistä, hänellä kun on vielä juoksut vähän menossa.. Vähän vaikuttaa jo siltä että viikon päästä pääsee Hillakin sit metsään.

Tänään treenattiin Hillan kanssa pitkästä aikaa tokoa. En tossa juoksujen ollessa pahimmillaan oo viittinyt edes yrittää treenata koska Hillaa ei vaan voisi vähempää koko touhu kiinnostaa. Vieläki se oli vähä sellanen ääh onks pakko, mutta välistä ihan päteväkin. Tää treeni innostus iski siitä kun istuskelin sen kans kuistilla ja pyysin sitä menee maahan. Tää kattoo mua typeränä, antaa pusun, kiertää etutassut mun namikäden ympäri ja kattoo koiranpentu ilmeellä et pliis anna mulle nakkia. Meni kauan et suostui menee maahan ja teki sen istumisen kautta. Aattelin siinä et ei oo totta mitä toi oikein tekee ku on tommonen laama. Tehtii vähä maahan maahan maahan toistoja sit alkoikin jo mennä seisomisesta maahan suoraan, oikein ja reippaasti. Intouduin sit vääntää perusasentoon sitä ja jankattiin seuraamisen ekoja askeleita ensin ja sitten käännöksiä ja kauheasti palkkasin koska koira vaikutti olevan kuutamolla kokonaan. Aika nohevasti se kuitenkin tuli sivuun ja lähti seuraamaan, se on vaan niii pätevä kun se viittii tehä! Lopuksi otettiin myös luoksetulo, ekalla kerralla ei jäänyt istuu, tokalla kerralla varmistelin käsimerkein ja painotin paaaiiikaaalla olemista joten sit istui tomerana ja täysiiii kutsusta luo. Opeteltiin myös ottaa koppeja, Karo oli vieressä jotta tulis hommaan vähä jotain ideaa ja onnistuihan se Hillakin muutaman kerran avaamaan suunsa kun heitin sitä naamaan nakin palasella.

On se fiksu. Ihan varmasti on. Vaikka hyvin se sen kätkee.

Sä oot se mies, jonka haluan mun viereeni aamuisin

2011-08-18T11:25:00.000-07:00

Piipahdettiin Matin kanssa erittäin kosteissa tunnelmissa mätsäreissä tänään. Porukkaa oli vähän, aika moni oli tainnut ymmärtää jäädä kotiin peiton alle. Vettä satoi koko ajan ja kehä oli yhtä vesilammikkoa. Mattia inhotti. Meinaakohan herra olla samanlainen hieno helma kun alkaa metsästyskausi (ihan pian pääsee jo metsään!) ja loikkia metsässäkin vesilammikoiden yli? Siinä mielessä ymmärrän että Mattia inhotti kun joutui odottelemaan omaa vuoroa vesisateessa paikoillaan ja sitä alkoi varmasti palella. Oli myös tosi omituista juoksuttaa sitä kun se juoksi ihan rauhassa kiireettä (normaalin TÄYSIII sijasta siis)

Pari kisassa saatiin punainen nauha. Mattia aluks vähän jänskäs tuomari jolla oli sadetakkiviitta-asia ja iso leveä lierinen hattu (yritti ihan ensiks peruuttaa vähän), laitoin takas seisomaan ja sit antoikin jo tutkia ihan normaalisti omana itsenään (taisi tajuta että sen viitan alla onkin ihminen..), oli hienosti paikallaan ja tuomari ihan kunnolla kävi koko koiran läpi mikä oli tosi hyvä! Punaisten kehässä Mattia inhotti jo tosi paljon koko homma, eikä asettelu enää sujunut oikein, ja ymmärtäähän, koira oli ihan märkä ja tärisi kylmästä, oltiin sit PUN2. Punaiset voitti irlannin setteri joka olikin sitten myös BIS1. :)

Mutta kiva oli saada vähän tämmöstäki kokemusta, on toi koira nimittäin tosi erilainen vesisateessa esittää kun hyvällä säällä.

etsin - ja löysin

2011-08-18T10:52:00.000-07:00

Minä etsin monta vuotta
koiramaisuuden syvintä olemusta
koiranomistajana olemisen suurinta autuutta -
koiran omistamana olemisen suurinta autuutta.

En löytänyt etsimääni
koiranäyttelyistä,
en kerhoilloista enkä
kasvattajanperuskursseilta.

Raahasin kirjastosta tonneittain
koulutusoppaita, pennunhoitokirjoja,
trimmausohjeita, koirapsykologiaa
rotukuvauksia, koiratietoteoksia ja
näyttelyynvalmistautumisvihjeitä,
mutta niistäkään en löytänyt vastausta.
En sitä saanut myöskään vinttikoiraradoilta
valjakkokilpailuista
tottelevaisuuskehistä enkä
palveluskoirakokeista.

Sen, mitä etsin
löysin sinun kirkkaista, luottavaisista silmistäsi
hännänheilautuksestasi
kielesi lipaisusta
lenkin jälkeen kuraisista tassuistasi
jotka kutiavat kun niihin hellästi puhaltaa
ja jotka sinun nukkuessasi potkivat
kun näet unta ja vikiset.

Sen, mitä etsin
löysin korvasi takaa
(siitä kohdasta jonka rapsuttaminen
sinusta tuntuu makeimmalta),
kainalokuopastasi
kostean kirsun töytäisystä
malttamattomasta haukustasi
kun lenkkitossujen laittaminen jalkaan
kestää mielestäsi liian kauan.
Sinä koirani kultainen karvakorvani
opetit minulle, että
parhaimmillaan koira-ihminen-suhde
on hyvin yksinkertainen juttu.
(Sari Koivumäki)

onni täällä vaihtelee

2011-08-13T04:19:00.000-07:00

Käytiin Mikkelissä tänää hakemassa iso nippu sinisiä muovinauhan pätkiä. Mukana oli omien lisäksi Laaki (Ajo-joukon Laaki) jonka esitin sit kanssa, hän on kyllä kovin hurmaavaksi mieheksi kasvanut! Ihana hän. Sit lisäks oli vielä yks Hillan siskokin osallistumassa ja sekin sai EHn.

Hillan arvostelu:
Kirkas keskiharmaa. Keskikokoa pienempi. Voisi olla hieman pidempi runkoinen. Pienehkö pää, hyvät korvat, kaula, selkä sekä raajat. Hieman korkea hännän asento, josta tänään puuttuu karvoitusta. Kesäturkki. Liikkuu hyvin, luonne oikea, esiintyy ja esitetään erinomaisesti.

NUO EH, tuomarina Jari Fors

Jännä muuten miten vielä toukokuussa ihannekokoinen koira on nyt keskikokoa pienempi. :D Vähän tuo EH muutenkin Hillan kohdalla jäi harmittaa.. mutta minkäs teet, tää on tätä.

Matin arvostelu:
Keskikokoinen, mittasuhteet ok, voimakas pää, hyvä selkä, lantio luisu, niukat kulmaukset takana. Luusto runkoon nähden riittävän vankka. Eturaajojen kiinnityksessä löysyyttä, käpälät voisivat olla korkeammat, hyvä karvapeite samoin väritys. Luonne hyvä 1.

AVO EH, tuomarina Arvi Ellmen

Laakin arvostelussa oli melko paljon samaa kuin Matinkin ja eipä ihmekään, pojissa kun on kovin paljon samaa. Laakia oli kyllä mukava esittää, vaikka jätkä on hirmuinen hulivili noin muuten niin kehässä ravaa todella kauniisti, antaa asetella paremmin kuin meidän Matti ja malttaa seistä paikallaan ihan rauhassa koko ajan.

Muutamia kuvia yritin Laakista ottaa mutta pokkarikameralla kuvilla ei ole tapana onnistua.. Tässä kuitenkin Laaki kera omistajansa.

Nyt me sit keskitytään syksy metsästykseen koirien kanssa ja ens talvena/keväällä voi sit varmaa alkaa kattoo jotain seuraavia näyttelyitä. Samaten tuli pyyntöä käyttää tuo Lakukin (Ajo-joukon Laku) jossain näyttelyissä, minkä tietysti ilomielin teen. :) Mutta ihan pian alkaa metsästyskausi ja koirat saavat keskittyä rauhassa nyt sit ykkösjuttuunsa, toivottavasti nyt sit kokeisiin astikin. Varsinkin Hillan suhteen on jännitystä ja toivoa ilmassa kun viime syksynä jäi nii vähäiseksi mutta lupaavaksi tuo metsällä käynti.

Ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu

2011-08-10T12:17:00.000-07:00

Hermoja meinaa taas kiristellä, Hilla aloitti viime viikonloppuna juoksut, taas. Vastahan tuolla maaliskuussa oli.. No mutta jotain hyvää jos pitää etsiä niin eipähän ole metsästyskautta tällä kertaa häiritsemässä! Metsästyskauden sijaan häiriköidään Mattia, jolla reppanalla on taas pää ihan pyörällä. Hilla kun on muutenkin Matille niin kovin tärkeä, paras kaveri ja oma tyttö, joten Hillan juoksut vetää sen aina sekasin. Karon juoksuthan sitä ei juurikaan häiritse, voi hyvin käyttää molempia yhtäaikaa lenkilläkin tms ilman mitään ongelmia. Mutkun Hilla. Mielenkiinnolla odotan viikonlopun näyttelyitä, mitenhän korkealla herran niskakarvat ja häntä ovat kun paikalla on niin paljon muita uroksia.. Vähä harmittaa et tuliki ilmottua Hilla kun ei se parhaimmillaan nyt ole mutta kai meidän on mentävä kun on maksettukin.. Onneks Hilla viihtyy omassa häkissään.

Tänään käytiin Matin kans näyttelytreeneissä muistelee kehäkäytöstä. Meni odotettua paremmin. Muita koiria se ei kyllä yhtään siedä iholla (kyllä, tuli taas todettua) mutta kunhan edes pikkasen on väliä ja jonkinlaisen kontaktin saa säilytettyä niin voi että se on siisti! Saatii kehuja vetäjältäkin et hän liikkuu hienosti. Lisäksi antoi tutkia tosi hyvin, oli kauniisti paikallaan ja malttoi seisoa kun asettelin sitä. Lisäksi omaa vuoroa odotellessa jaksoi ottaa kontaktia, olla kunnolla ja temppuilla häiriöstä huolimatta. Nih että osaa se olla ihan kivakii! Tämmösten treenien jälkee ärsyttää etten ite pääse edes esittää sitä kun lupasin sen Laakin esittää (jos nyt ehdin sinne ajokoiraa kehää olleskaa kun ne menee iloisesti päällekkäin) joten Joke ite esittää Matin (ekaa kertaa, joten parempi ois ehtiä seuraa ajokoirakehääki jotta nään tän!)

Kotiuduttuamme Essi otti Masasta uuden seisotuskuvan. Hän vain seisoo jotenkin vähän kummallisesti mutta komee silti! Kuvasta myös muuten huomaa miten sen selkä on jäntevöitynyt parempaan suuntaan. Ja muutenkin se kovasti näyttää nykyisin jo ihan ajokoiralta. Ajatella.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

2011-08-08T00:07:00.000-07:00

You're the diamonds you're the pearls

2011-08-05T05:37:00.000-07:00

Keskiviikkona käytiin Iinan ja koirien kanssa Kuopiossa mätsäreissä. Iinalla oli mukana pojat ja itellä mulla oli Hilla. Koiria oli tosi paljon ja odotella sai kyllä ihan tarpeeksi.. Onneksi oli nurmialuetta vieressä ja hyvä sää, koirat vaan meinasi vähän hälinässä väsähtää vaikka niillä olikin häkit mukana lepopaikkoina. Hilla sai parikisassa sinisen, meitä vastassa oli tosi hienosti esiintyvä snautseri, joka ihan oikeutetusti sai punaisen, Hilla kun istahti hampaita katsoessa ja juostessa laahas perässä, seisoakaan ei ois jaksanut.. Sinisten kehään mentiinkin sit jo asenteella et käydään nyt piipahtamassa et päästää kohta kotiin lähtee ja olinkin jo valmis kättelemään tuomaria, kun se sanoi jättävänsä 4 parasta kehään ja kättelevänsä muut pois. No ihmeekseni jäätii sit kuitenkin neljän parhaan joukkoon ja Hilla jopa innostui seisomaan tosi hyvin, joten oltiinkin sit SIN1! BIS kehässä Hillaa väsytti jo tosi paljon, joten annoin sen mahdollisimman paljon vaan olla ja vain tuomarin katsoessa pyysin seisomaan ja ottamaan kontaktia. Hilla sit sijoittui BIS4! Hilla on kyllä niin ihana. Se oli koko illan niin kauniisti, muutama koira räsähti ihan meidän vieressä (kehässä ja kehän ulkopuolella) mutta Hilla ei ikinä reagoinut niihin mihinkään ja se että neiti jaksaa keskittyä muhun ja jopa tokoiltiin vähän tuolla hälinässä! On se vaan niin huippu eläin, mamman rakas.

Eilen illalla käytiin sit Hillan kanssa tutustumassa 3kk ikäiseen suomenpystiksen pentuun Pimuun. Pimu on Kaisun porukoiden uusi pystykorvalapsi ja hän oli kyllä kovin suloinen ja tomera. Hillan mielestä se oli tosi omituinen, ensin tulee haukkumaan ja härnäämään, heti kun Hilla vähän innostuis niin alkoi jänskätä ja juoksi karkuun. Ja sitten kohta taas uudestaan kimppuun ja räkyttämään Hillalle. Ihana vauva. Lähiaikoina ois tarkotus muidenkin näiden meidän tyttöjen kanssa käydä tutustumassa Pimuun jotta se saisi paljon kivoja koirakontakteja. Vanhemmista tytöistä tosin tuskin on leikkikaveriksi, ne kun on nykyisin niin kovin aikuisia, olevinaan, jopa Ilona.

Olen onnellinen, mitä sä luulit

2011-08-02T08:52:00.000-07:00

Eilen illalla otettiin pitkästä aikaa suunta kentälle Ilon kanssa. Ja VÄHÄNKÖ neiti oli jeejee kun alettiin roudata esteitä ulos. Neiti oli ihan jeejee vielä sittenkin kun oltiin pois lähdössä ja veteli hullua pomppulaukkaa pitkin kenttää. Neidillä on myös uusi lempieste. Meillä oli niiin kauan sen kanssa ongelmia pussin kanssa, se kun ei uskaltanut mennä sen läpi kun siellä ei nää eteenpäin (tai siis ulos, no tiiätte kyllä.) ja se aina joko himmaili sen ihan urakalla tai käänty jopa kesken pois. No nyt Ilo on oppinut että se on KIVA ja se karkasi joka kerta samasta paikasta pussiin. Karkasi vaikka olin pussin edessä tai vaikka juoksin kiireellä kauas pois että tulisi ikävä ja juoksis perästä. No ei toimi ni ei toimi, Ilo menee pussii.Videoon tosin laitoin pätkän missä neiti jopa menee minne pitääkin (muurille) pussin sijasta. Siinä vaiheessa sit jäädyinkin ite niin etten ehtinyt olleskaan ohjata sitä seuraavalle hypylle.

Nyt oli myös keinu radan osana, se sujui hyvin, vähän himma ylhäällä rämähdystä mutta ihan hyvä et on vähä varovainen tossa. Ja kepit oli radan osana ja Ilo iloisesti juoksi aina toisesta välistä sisään jos en näyttämällä näyttänyt et tosta. Paitsi sit vikalla kerralla kun tein hyppypätkää ennen keppejä ja en ohjannut enää kepeille olleskaa. Sit se ois ollu menos iha ite ja iha oikein niille.

Kuvat ja videon on ottanut Kaisu.

kun aurinko nousee on pakko liikkua

2011-07-30T12:31:00.000-07:00

Toisinkuin monilla muilla, meillä viikonloput ovat melkoista hiljaiseloa ja viikolla ehtii tekemään enemmän. Itellä on taas pe-su töitä, joten koirien kanssa touhuilut jäävät vähemmälle pakostakin. Eilen pääsin töistä kahdeksan aikoihin ja lähdettiin käymään "pikaisella iltalenkillä" Hillan kanssa töiden jälkeen.. Kotona oltiin joskus yhdentoista aikoihin kun eksyttiin metsässä vattupuskaan ja jumituttiin syömään ja eksyttiin rannalle jossa oli ihanan hiljaista ja Hillasta oli kiva läträtä ja katsella loikkivia kaloja. Lenkkeilyn ohessa treenattiin seuraamista ja Hilla alkaa pätevöityä pikku hiljaa..Hilla on jotenkin aina parhaimmillan myöhään illalla, lisäksi kesäiset illat ovat muutenkin jotain niin parasta ja on ihanaa liikkua tuttuja polkuja ja katuja kun on ihan hiljaista ja autiota.

Tänään sit Hillan kanssa treenattiin iltasella näyttelyjuttuja, enää pari viikkoa seuraaviin näyttelyihin! Hillan juokseminen on ainakin omasta mielestäni vähän parantunut. Olen testaillut sen kanssa myös eri pantoja ja niiden vaikutusta (puolikurkkari on paras vaikkakin rumin, mutta kelvanneen jämttikehässä.) Kävin alkuviikosta myös treenaamassa vähäsen Laakia joka on kans tulossa Mikkeliin. Paljoa en Laakia viitsinyt treenata kun oli nii järkkykuuma, seisotin muutamasti pitempään ja se sujui tosi hyvin ja sain käpälöidä sen läpi vaikka en sille mitenkään tuttu olekaan (en usko että se mua pentuajoilta muistaa ja luovutusiän jälkeen toi oli toinen kerta kun näin sitä)

Mutta taas pääsee siis ajokoirakehässä veljekset vastakkain ja samaten jämttikehässä Hillaa vastaan on tulossa sisko Hanna. ;) Mutta ihan kiva nähdä sukulaiskoiria ja Laakihan minä esitänkin, Jouko saa itse ensikertaa esittää Mattia, josko menis sen kanssa paremmin, mun kanssa se Varkaudessa viimeks kukkoili ihan kamalasti muille uroksille. Jouko saa ite siihen siinä mielessä paremman otteen (tai kurin..:D) Hillan kanssa mennään ens viikolla varmaankin piipahtaa Kuopiossa mätsäreissä treenamassa, Matillekin tekis hyvää mutta en tiedä miten tarkkoja noi mätsärityypit on rokotuksista kun sillä on niissä varoajat kun ne sen edelliset oli päässy menee vanhaks ja turhaa en viitti sitä Kuopioon asti roudata. Ensi viikolle oli myös suunnitelma tehdä jälkiä, josko saatais Iina ja mäykyt mejähommiin seuraks. Lisäksi alkuviikosta mennään Ilon kanssa agittaa! Viikonloppu neiti on taas viettämässä mökillä, missäs muuallakaan..

vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut

2011-07-28T07:27:00.000-07:00

Piipahdettiin tänään metsäpiskien kanssa rokotuksilla, nyt ois Matinkin rokotus voimassa (saattaa olla että meni vanhaks jo kesäkuussa..) Matti yllätti mut totaalisesti hyvällä käytöksellään, seisoi pöydällä tutkittavana ihan liikkumatta eikä tainnut rokotusta edes huomata. Miksei se noin nätisti ole näyttelyissäkin kun pitäs tutkia, häh?! Rauhallisuuden ja fiksuuden perikuva Hilla sen sijaan ei kyllä ollut sekuntiakaan paikalla, ihana eläinlääkäri piti pussata, mamma piti pussata, ei jaksanu seisoa eikä istua eikä olla ja oli ihan hösseli! No mutta molemmat tuli rokotettua ja samalla tutkittua ja olivat hyvässä kunnossa kuulemma kumpainenkin. Punnittiinkin ne, Hilla painoi 20,30kg ja Matti 28,5kg. En tiiä punnittiinko Hilla talvella ihan väärin vai onko se oikeesti pari kiloa laihempi. :D Voi kyllä olla, se on aika rimpulassa kunnossa.

Rokotusten jälkeen otin koirat vielä vähäks aikaa meille ihan vaan varalta tarkkailuun ja kuvasin tyyppejä. Tai lähinnä Mattia jota ei uskalla pitää vapaana meidän takapihalla, Hillahan ei joutanut kuvattavaks kun piti sotkea possulelu multaan ja syödä karviaisia. Ilonallakin oli kiireitä kun eilinen iltapala oli vielä puoliks syömättä ja sitä piti vahtia tarkasti.

siis täällä on näiin kuuma

varokaa iloista koiraa

ilo vei hillan possun

hilla tahtoo sen takaisin

hähähä

Vanhaksi tulet varmasti, mutta aikuistumisen voit välttää

2011-07-27T02:53:00.000-07:00

Otettiin Ilosta ja Hillasta päivitetyt poseerauskuvatkin tässä yksi päivä. Ilonasta hieman huomasi ettei sitä ikinä asetella seisomaan eikä sen tarvi seisoa. En nimittäin saanut sitä asettelemalla seisomaan mitenkään ja samalla tuli mieleen se ku luin vähä aikaa sit jollain foorumilla väitteen siitä miten helppo semmosia rotuja on esittää jotka esitetään asettelemalla ja pidetää vielä kuonosta ja hännästä kii ja miten niiden omistajat pääsee helpolla kun ei tarvi opettaa koiraa seisomaan.

Ette halua nähdä niitä kuvia joita yritettiin ottaa Ilonasta kun asettelin muka sitä. Tässä kuitenkin kuva kun höynäsin sen juustonpalasella seisoo ja ainoo seisominen joka sille on koulutettu on tokoliikkeenä opetettu paikalla seisominen eikä mitää poseeraamista.

Neidistä on tullut melko karvanen ja sille kasvaa ihan höttöä pehmokarvaa moniin kohtiin. Oon tässä miettinyt että taidanpa antaa vaan kasvaa, tulkoot hänestä peikko. Talvikin on tulossa jne. joten lämmikettä on hyvä olla.

Sit Hilla. Hillalla oli kuuma ja häntä meinas tippua. Mutta tässä on nyt kaks tosi erilaista kuvaa Hillasta ja näkee miten paljon siihen vaikuttaa et onko kivaa vai ei. Ekassa oli kuuma ja tylsää, tokassa kuvassa katellaan ohi ajavaa junaa joka oli siisti!

Jos Ilo on karvaleijona niin Hilla sen sijaan on kyllä ihan naku. Minun mielestä se on nyt tosi kaunis kun on tuommoinen karvaton, hoikka ja rimpula. Näyttelytuomarit voi tietty olla toistamieltä tuosta massattomuudesta ja karvattomuudesta mutta onpahan nyt edes taas hoikka kun keväällä neiti meinas olla vähän tuhti.

Tässä vielä vertailuksi muutama kuva keväältä

hei kuule mua, en tahdo unohtua, odotan täällä taajuudella sua

2011-07-26T13:35:00.000-07:00

Tänään oli toisen hieronta kerran vuoro ja kuten hieroja ennustelikin, tänään Ilona rentoutui hierottavana ja silmät meinasi luppasta kiinni. Nyt sit saikin hierottua kunnolla ja Ilona olikin jo paljon paremmassa kunnossa kuin ekalla kerralla, etuosa oli jo tosi hyvä ennen uutta hierontaa, siellähän ei suurempia ollutkaan ja seläkin pahimmat jumit olivat paljon paremmassa kunnossa. Nyt ne on hierottu uudestaan ja kunnolla, saatiin kotiläksyjä ja kolmisen viikon päästä pitäs käydä kontrollissa. Mistään muusta hieroja ei ollut enää huolissaan kuin siitä ettei Ilo antanut venyttää takajalkojaan "ylöspäin", epäili että se voi johtua siitä ettei luota häneen mutta ei ollut varma koska muuten antoi venytellä tosi hyvin ja oli muutenkin rentona.. Nyt tutkaillaan asiaa kotona, että miten venyttely onnistuu kotona kun ei varmasti mikään jännitä. Muutenkin saatiin kotiläksyjä koiranhierontaan.

Hieronnan jälkeen piipahdettiin eläinkaupassa ja kohtalo johdatti minut hihnapantahyllylle! Uskon kohtaloon, uskon siihen että jos hyllyllä on vain yksi tietynlainen kaulapanta, joka on aivan ihana, just meidän kokoa, just sellainen mitä on kaivattu ja tosi pehmeä koirankin kaulaan, niin silloin se on vain ostettava!

Viime viikolla mun kohtalo oli petenkoiratarvikkeessa, jossa sopivasti lähellä mun synttäreitä (tän viikon perjantaina....) oli kevythäkit tarjouksessa! Joten meille muutti edulliseen 39 euron hintaan kevythäkki ja koska petellä nyt sattui olemaan postikulut ilmaiset oli 49euron tilauksissa niin piti tilata vähän lisää että säästin postikulut, joten ostin myös kaninkarvadummyn. Kohta entinen kaninkarvadummy koska Hillasta karvojen irti repiminen on kivintä. Sitä en vielä ihan tarkasti tiedä miksi mun piti se kevythäkki saada. Tai siis tahdoin sen tohon sängyn päätyyn koska näyttää siinä paremmalta kuin metallihäkki, mutta onhan toi muutenkin tosi kätevä! Niin kevytkin ja kaikkea.

Uudesta ihanasta pehmopannasta tulee varmasti lähipäivinä kuvia tositoimissa!

Kaiken se antaa ja kaiken se ottaa

2011-07-26T13:12:00.000-07:00

Hilla on ihan samanlainen kuin muutkin meidän tytöt - hulluna marjoihin, ei haittaa karviaisten piikitkään

mistä näitä kahjoja oikein tulee

niin kauan kuin on rakkautta ei meiltä mitään puutu

2011-07-25T11:14:00.000-07:00

Käytiin Kaisun ja Rexin seurana tokoilemassa. Molemmat tytöt pääsi mukaan ja kuuma oli! Ilonan kanssa tein ihan tosi vähän, sen korvat ja järki olivat vielä lomalla jossain hellemaassa. Hillan kanssa yritettiin tehdä enemmänkin mutta vähän oli laamamaista meno tuolla helteessä. Mutta koska nyt kerrankin oli kaveri ja kamera niin Kaisu kuvasi Hillasta ~~lahna~~tokovideopätkiä jotka jaksoin jopa koota todella tyylikkääksi ja hyvin meidän treenaamista kuvaavaksi koosteeksi. Hahaha erityisesti pidän paikkalla istumistreenistämme.

Hillasta Kaisu oli ottanut tokoiluvideon lisäksi myös muutaman kuvan. Ensin harjoiteltiin istu-maahan toistoja ja sitten katseltiin kun juna ajoi ohi.

Ilonastakin otettiin vähän kuvia.

Miten teidät koirat seuraa? Meidän Ilo seuraa näin:

bongaa putoava nakki

ps. bongaa myös alemmat postaukset. tänään on ollut poikkeuksellisen paljon asiaa vaikken muka ole tänään edes paljoa ole ollut koneella.

Meille löytyi hellemaa

2011-07-25T04:22:00.000-07:00

Eikä tarvi matkustaa
karkuun sadepäivien ikävää

Vaikka kuinka kuumaa ois,
niin ei lähdetä me pois

Tämä on sun ja mun
Hellemaa

Yöllä rupee satamaan
Nurmikolle makaamaan
Tule mun kans, lämmin on maa

Heinät mahaa kutittaa

Sade valuu niskan taa
Iho kastuu, kesä naurattaa

Meille löytyi hellemaa...

Sun ja mun hellemaa.

vielä on kesää jäljellä

2011-07-25T02:20:00.000-07:00

Elämä on palautunut taas normaalimmaksi kun iskältä loppui kesäloma ja Ilona tuli takaisin kotiin. Eilen juhlittiin pikkusysterin rippijuhlia, vieraita oli talotäynnä ja vilskettä riitti.Ilolla oli kovasti kiireitä kun oli niin paljon lemppari-ihmisiä yhtäaikaa paikalla (piti olla tasapuolisesti kaikkien mummojen, hoitotädin ja muiden lempparityyppien luona rapsutuksia ja ruokaa kerjäämässä) ja lisäksi piti samanaikaisesti yrittää pakoilla innokkaita lapsivieraita jotka olisivat tykänneet Ilosta kovasti. Illalla sitten väsyttikin.

Juhlien loputtua lähdettiin rannalle rentoutumaan, napattiin Hilla mukaan matkan varrelta tarhalta ja tassuteltiin lempparikanavalle, tytöt pääsi uimaan ja herkuteltiin kaikki yhdessä vadelmilla. Kanavan varressa oli uimassa sorsia ja vihdoinkin löytyi houkute joka saa Hillan uimaan ihan vapaaehtoisesti ja kunnolla! Neiti oikein loikkasi järveen ja ui ihan jonkun matkaa kanavaa pitkin hihnassa ja haikaili lintusia. Ei yhtään häirinnyt että maha kastui..

Uinnin jälkeen suunnattiin vadelmapuskaan. Hillahan on kovasti innostunut jo aiemmin metsämansikoista ja samaantapaan hän innoistui myös vadelmista. Koko koira ain katosi puskaan kun Hilla etsi herkkuja. Ilonan kanssa tyydyttiin syömään lähinnä tien tai polun varressa kasvavia..

Viime viikolla sain ilmoitettua Hillan & Matin Mikkeliin näyttelyyn, toivottavasti toi Hilla ei enää tiputa yhtään lisää tota karvaa, vois alkaa jo äkkiä kasvattaa takasin.. Lisäksi myös Matin veljistä Laaki on ilmeisesti kanssa tulossa, kiva että poikia käytetään edes sen yhen kerran, että saa edes jonkinlaisen arvostelun ja tuloksen koirille.

Huomenna ollaan menossa Ilon kanssa uusiksi hierojalle, toivottavasti ei ois kuuma päivä niin voisin aamulla piipahtaa kaupoilla Kuopiossa. Kuumalla kun ei uskalla yhtään jättää koiraa autoon, oon ehkä turhankin tarkka mutta en edes varjoon kyllä jätä kaupungissa yksin koiraa autoon. Eri asia on treenikentälle tms. autoon jos auton saa varjoon ja takakontin voi jättää auki. Muuten ei ikinä kyllä mulla ole koirat yhtään lämpimempinä päivinä autossa yksin.

Mutta nyt voisi lähteä tyttöjen kanssa vaikka uimaan taas, ihana kesä! Loppuun vielä viime viikolla otettuja mökkeilykuvia Ilonasta! Lisää kesäkuvia pitäisi piakkoin lisäillä kuvagalleriaan.. Aika on vaan niin kovin rajallista kun pitäisi joskus myös töissä ehtiä käymään eikä antaa sen pahasti häiritä kesästä nauttimista. ;)

Ei saa kesyttää sellaista sydäntä, joka lyö kipinää

2011-07-19T00:13:00.000-07:00

Eilen sitten ajeltiin Ilon kanssa kuopioon hierottavaksi. Koska meillä oli paljon aikaa niin treffattiin ennen hierontaa Sira welshiä ja omistajaansa Marjoa. Käytiin yhdessä kevyellä lenkillä ja mentiin vähäksi aikaa istumaan Marjon luo niin koirat saivat leikkiä vähän, Sira oli aivan mielettömän ihana luonteeltaan, niin symppis!

Tytöt tulivat niin hyvin juttuun että mahtuivat molemmat Ilonan takakonttiin matkustamaan kun lähdettiin Ilon kanssa hierojalle ja annettiin Marjolle kyyti samalla treeneihin.

Tässä vielä Marjon ottamia kuvia, Ilolla oli kovin kuuma ja kieli meinas tippua.

Millään eivät meinanneet yhteiskuvaan asettua nätisti ihan vierekkäin, mutta sitkun ei enää aseteltu niitä kuvattaviksi niin kyllä oltiin niin lähekkäin. Hölmöt springerit!

Mutta siis! Matka jatkui hierojalle, Ilonaa hieroi Pirjo Heikkinen. Hierojan varasin koska olin aikas varma että sillä jotain jumia jossain on. No Pirjo sanoikin samantien Ilon nähtyään ja kun käveltiin hierontatiloihin että sillä on selässä jumeja. Ja niin olikin. Ilonaa vähän jänskäs vieras paikka, aluksi jutellessamme Ilonasta se meni mun jalkojen taakse pötköttää, turvaan. Mutta kun aloitettiin hieronta ja rauhallisen varmasti sen käskettiin olla matolla makaamassa niin aika nopeasti se alkoi nauttia hieronnasta. Jonkun verran jännitti kuitenkin rentoutua vieraan hierontaan ja siksi Pirjo hieroikin sen melko pintapuolisesti läpi, jotta koiralle jäisi hyvä kokemus ja seuraavalla kerralla se varmasti uskaltaa jo rentoutua paremmin, jolloin sitä on parempi myös hieroa auki. Tyytyväinen olen kyllä ja uudestaan ollaan menossa lähiaikoina jotta saataisiin koiralta jumit pois!

Koira tulee illalla kotiin

2011-07-15T11:39:00.000-07:00

Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.

Nyt mieli lentää korkealla

2011-07-15T00:33:00.000-07:00

Eilen käytiin Hillan kanssa normaalista poiketen kaupungissa iltalenkillä, seurana ylläriylläri taas Kaisu ja Repa. Iltalenkin jälkeen oltii viel niin joutavia et lähdettii kentälle tokoilemaan ja Hillahan oli pätevä. Tehtiin perussettii, perusasentoja, seuraamista, paikalla oloja, luoksetuloja, kaukojen alkeita (istu-maahan-istu) ja hyppyä.

Okei voin myöntää, aluks mitään kontaktia ei meinannut tietysti löytyä koska esim. harakat olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia. Mutta sit Hilla päätti pätevöityä ja oli tosi tomera. Etsittiin aluksi kontaktia ja tehtiin perusasentoja sekä istu-maahan toistoja. Sit ku aika nohevasti tuli sivulle niin alettiin hioa seuraamispätkää. Ensin askel eteen, sit parilla askeleella ja sit käännöksiä. Kauhealla innolla se oli sivulla mut nyt se oli keksinyt jonkun tosi kivan nojaamisjutun ja kenotti vinossa koko massalla minuun nojaten. Tosi hienoa Hilla. Just näin.

Paikallaolot oli tosi taitavia. Sen jälkeen kun kerran kävin perkelettä noituen palauttamassa sen kerran paikalleen kun neiti ajatteli ettei oo pakko jos ei taho. Prkl on pakko. Sit istuttiin niin pätevänä että. Luoksetuloissakin sit eka vaan istuttiin pätevänä ku eihän tästä saanut liikkua. Hillan luoksetulo alkaa olla ihan mieletön! Se osaa jäädä istuu, tulee luokse ja kädellä ohjaten sivulle! En ois uskonu viel vähän aikaa sitten et se voi tohon kyetä. Lisäksi sen luoksetulo on niii symppis kun se tulee täysiä loikkien ja ihan iholle asti, toisin kuin esim. Ilo joka vaihtaa raville aina metriä ennen mua vaikka miten kannustat ja juokset karkuun. Hillaa oli helppo alkaa myös pyörättää luoksetulosta sivuun kun se tulee valmiiksi niin lähelle ihan tohkeissaan.

Ja hyppyä kans! Tätä on tehty ihan tosi vähän, mut Hilla oli ihan näpsä. Ensin jätin Hillan istuu hypyn taa ja kutsuin luo, tuli täysiii ja hyppy ei ollut mikää ongelma. Sit otin koiran sivulle, heitin nakkia hypyn yli ja kannustin hyppää. Ja Hillahan hyppäs ja jäi töllöttelee nakin syötyään tosi tomerasti paikalleen.

Hilla on niin ihana. ♥ Mistähän ohjaaja vaan sais motivaatiota treenata sen kanssa ahkerammin kuin kerran kuussa.. Kyllähän me aina vähän treenataan, mutta kunnolla tulee treenattua nii harvoin..

Ilona jatkaa mökkiytymistä. Vähän sain Ilonki kans aikaseks ja varasin sille ajan hierojalle, mennään maanantaina Kuopioon Pirjo Heikkisen hierottaviksi. Niin ja toissapäivänä leikkasin siltä pyllykiharat pois kun ne oli ihan takussa (!!!) enkä jaksanut selvittää niitä kun oli nii huttusta karvaa et takkuuntuis kuiteski uusiks. Tahon Ilon silkkiturkin takasin! Oisko jotain poppakonsteja joilla tota vois edes vähän pelastaa?

ei ole niemen notkoo eikä saarelmaa kun me eksyneinä pyöritään tätä ympyrää vaa

2011-07-13T01:14:00.000-07:00

Yhdestä puusta meidät veistettiin

2011-07-12T11:34:00.000-07:00

Koirat lähinnä lomailee ja löhöilee. Ilona on ihan mökkiytynyt, takkuinen ja likainen metsäneläin joka vain tuoksuttelee omiaan, kerjää herkkuja ja kalastaa. Itsellänikin ollut nyt tässä vähän lomaa, viikonloppuna olin Samun daamina RUKin kurssijuhlassa Haminassa, oli kyllä aivan mieletön viikonloppu. Nyt mulla on vielä vapaita tässä keskiviikkoon asti niin oon minäkin yrittänyt mökkiytyä. Eilen olikin ihan täydellinen mökkisää, aurinkoa ja lämmintä.

Tänään suunnattiin Hillan kanssa verijäljestyskoulutukseen heti aamusta jo. Ensin oli aamupäiväteoriaa ja sitten tehtiin koirille jäljet ja kahvittelujen jälkeen käytiin ne lopuks jäljestämässä. Tuli kyllä opittua paljon uutta ja nyt on hyvä alkaa treenata omia koiria enemmänkin kun on asiasta paremmin perillä. Koska Hilla ei oo aiemmin jäljestänyt tehtiin harjoittelujälki sille semmoinen 200metriä, vähän loivasti kaareva. Hilla oli kyllä tosi taitava. Kun vein sen jäljelle se alkoi heti tosi tarkkaavaiseksi ja nuuskutti tosi tarkasti lähtöpaikan. Hetken aikaa pyöri paikallaan ympyrää mutta kun vähän kannustin etsimään niin lähti tasaisen varmasti nuuskuttelemaan jälkeä. Tosi tarkasti jäljesti, melko rauhallisella vauhdilla ja pari kertaa pysähtyi nuuskuttelemaan erityisen tarkasti. Tosi tyytyväinen oon Hillaan, nyt pitää alkaa tehdä sillon tällön jälkiä, sekä Hillalle että myös Ilonalle ja alkaa treenata molempia.

meen nukkumaan vasta kun on valoisaa ja kauniimpaa

2011-07-02T12:22:00.000-07:00

Ilonalla alkoi eilen kesäloma, koska iskälläkin alkoi ja he lähtivät kovin iloisesti kohti mökkiä. Voipi olla ettei Ilonaa paljon seuraavien viikkojen aikana näy muualla, pitää varmaan itse koittaa töistä sen verran päästä että käy sitä välillä moikkaamassa möksällä.

Itellä ollut kovin työn täyteinen viikonloppu. Tänään käytiin kuitenkin iltalenkillä sit Hillan ja Karon kanssa rannalla, olipa ihanaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Käytiin samalla asiaankuuluvasti kahlaamassa ja koirat jopa ui vähän. Treenattiin Hillan kanssa taas seuraamista, se pikku hiljaa alkaa osata yhä taitavammin hakea oikeaa paikkaa ja kontaktia. Karosta on taas ollut mukavaa olla päivät ulkona vapaana ja ottaa aurinkoa. Se saa nykyään kauheasti kaikkia vapauksia koska on vanha. Sitä ei myöskään todellakaan kiinnosta totella mitään käskyjä ellei oo ihan pakko. Lenkilläkin se huitelee ties missä jos on vapaana ja saa tosissaan komentaa että rouva viitsii tulla näyttäytymään välistä...

Matinkin kanssa pöllöiltiin tänään, vähän pidettiin yllä kehäkettuilua, tekis mieli käydä sen kanssa jossain mätsäreissä mut ei oo nyt ihan lähiaikoina missään tässä lähellä. Torstaina ois ollu Kuopiossa mutta ei lähes 30c lämmössä ole mitään järkeä lähteä koiran kanssa yhtää mihinkää läkähtyy.. Lisäksi harjoiteltiin Masan kans elämän tärkeimpiä asioita, eli kopin ottamista... Matti metsästi puolet ajasta hyttysiä, tosin tais ne herkutkin vauhdilla sen loputtomaan kitaan upota.

Huomattiin myös tyttöjen kanssa rannalla kävelessä että on ihan tosi jo kesä ja pitkällä. Löydettiin nimittäin kesän ekat metsämansikat.. Maistui myös Hillalle ;) Karoakin koitin huutaa et tulis maistelee mut sillä oli tärkeitä juttuja just sillon eikä viittiny tulla, kyllä se meiti vilkaisi mutta ei kai nähnyt mitään syytä miks tulis luo. Se ymmärtää nykyisin jo aika hyvin nää tämmöiset asiat.. Vanhat koirat on vaan niin parhautta kun ne on nii viisaita ja ihania eivätkä tuommoisia rasittavia nulikoita kuten Masa ja Hilde. ;)

kerran kesäyössä tanssi hän ja tunsi sydämensä lentävän

2011-06-30T13:18:00.000-07:00

Käytiin metsäpiskien kanssa iltalenkillä rannalla auringonlaskiessa ja otettiin päivitetyt perinteiset naamakuvat tarhalla lenkin jälkeen. Kylläpä ne osaakin olla edustavia, varsinkin kamerana olleella pokkarikameralla kuvattuina.

Luulis muuten et 10vuotiaasta sais paremmin otettua kuvia kuin 1 ja 2 vuotiaista. Varsinkin hitaalla kameralla, joka ei pysy liikkuvan koiran perässä oikein. No ei kannata luulla, Karosta sai taas ottaa nelinkertasen määrän muihin nähden että sai jonkun suunnillee onnistuneen josta sen pystyi tunnistaa. Matti ja Hilla taas poseeras kameraan tuijottaen ku mitkäki mallit.

Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan.

2011-06-29T12:30:00.000-07:00

Jos vapaapäivänä lämpömittari näyttää aamusta 20c niin mitäpä muuta sitä tekisi kuin suuntaisi mökille! Sinne mekin tänään Ilon kanssa suunnattiin. Ohjelmassa oli herneiden syömistä, mattojen pesua, ihon kärtsäämistä (se oli kyllä vahinko, oon koko kesän yrittänyt välttää etten polttais itseäni, noh ei onnistunut) ja badenbadenilla huonon hönppäromaanin lukemista. Ilo voisi lisätä listaan paljon uimista, leikkimistä Tyynen kanssa, herkkujen kerjäämisen, täysiä juoksemisen ja nurmikossa kierimisen.

Yhdestä puusta meidät veistettiin

2011-06-28T12:44:00.000-07:00

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten. Mamman rakkaat tytöt vuonna 2008, kun oli vielä Iituirmeli eikä tietoakaan Matista ja Hillasta

2. Toisinaan tyypit on tosi edustavia. Matti parhaimmillaan

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle. Kesä ja Karoliina ♥

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa.

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen. Karon vauvojen syntymä ja koko vauva-aika ♥

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja! Ilo antaa vakkarilenkkitreeniuintiseuralaisellemme Rexille kyytiä

8. Minua ei naurattanut. Ilo sterilisaation jälkeen, se vain koomasi ja oli ihan sekaisin

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin lempparein kuva Ilonasta)

Lopuksi voin paljastaa, että matkin Viiviä (kts. Rommin & Kassun blogi) joka oli myös tehnyt tämän ja vienyt tämän jostain joltakulta joka oli varmaan myös tehnyt samaten jne.

me mennään rantaan uudestaan

2011-06-28T08:42:00.000-07:00

Myös Hilla oli mukana. Kun tultini rannalle Hillalla oli kauhea kiire veteen. Sit kun ois saanu ihan kunnolla uida niin tuli kiire rantaan. Ollaan nyt kuitenkin harjoiteltu tuota uimista, pois päin rannasta Hilla räpiköi kauheasti herkästi ja tahtois kääntyä, takas päin sit yleensä ui tosi hyvin kun tietää pääsevänsä rantaan. Hilla ei tajua tätä uimisjuttua. Miks pitäis uida kun paljon kivempaa on vain kahlata ja läträtä.

Tässä on hyvä.

Sydän huutamaan jää joka hetkeen mutta tartun niihin muistoissa.

2011-06-26T12:04:00.000-07:00

Juhannusta vietettiin perinteisesti möksällä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Koiria oli ne samat vanhat naamat, Ilo & Hilla ja Tyyne & Tessu. Aiemmasta poiketen nartut eivät juurikaan rähisseet keskenään. Oho osaahan ne joskus käyttäytyä. Jotain pientä ölinää tulee aina jos toisella on pallo tai kala, mutta ei mitään rähinää.

Vauhtia ja vilinää riitti ja itse meinasin perjantaina ja lauantain välisenä yönä jo huolestua et onko Ilo jotenkin kipeä kun se vaan makas rannalla grillipaikan vieressä pitkin pituuttaan nurmikoilla unessa. Mutta koiraa katseltuani ja pohdittuani (ääneen ja kuunnellen järjen ääntä) niin ymmärsin että se on vaan niin tosi väsynyt kun oli uusia ihmisiä ja lemppari ihmisiä ja koirakavereita ja piti huolehtia et Hilla pärjää ja kaikkia juttuja joista täytyy pitää huolta. Melkoisen kiireistä siis. Ja kun millään ei olisi malttanut mennä sisälle ja nukkumaan niin torkkui sitten ulkosalla.

Koska porukkaa oli enemmän kuin mökkiin mahtuu niin pystytettiin pihalle telttoja joissa nukuttiin. Voitte myös arvata kuka pieni pystykorva nukkui minun ja Samun seurana teltassa... Noku Hilla ei tahdo olla tarhassa ja sit ku on semmosia herkkäunisia joiden hermot kestä pikku jämtin pieniä vastalauseita kuunnella.. Nii otin Hillan viereeni ja oltiin kaikki tosi tyytyväisiä. Varsinkin Hilla. Tänään Hillaa vaikutti tosin hieman ketuttavan kun piti palata normaaliin elämään, tulla takaisin kotiin ja tyytyä kohtaloonsa ja nukkua Matin kanssa kiltisti tarhassa.

tälläsellä ilmeellä Hilla katteli ja kerjäs huomiota

the Boss

hilla ja tyyne

katiskasta löytyi kalaa

Tänään kotiuduttiin mökiltä kotiin, toiset aiemmin ja toiset myöhemmin. Itse sain nauttia toisesta juhannuspäivästä töissä, eräät sitten olivat hieman pitempään tänään möksällä.. No illaksi oltiin kaikki kotiuduttu kuitenkin kotiin ja Ilona veteli iltapalaksi palasen possun selkärankaa tai jotakin siltä vaikuttavaa. Ilo ei kuitenkaan tyypillisesti jaksanut syödä kaikkea kerralla ja jätti jämät pihalle muhimaan. Ei ois ehkä kannattanut. Tämmönen tyyppi löysi Ilon herkut ja veteli erittäin tyytyväisenä possua naamaansa. Melkonen pieni peto kun heilutteli kokoonsa nähden melkoisen isoa luuta suussaan kovin tyytyväisesti. En taida uskaltaa laskea Iloa enää ulos ettei hurjimus syö sitäkin.

meillä on sielu yhteinen

2011-06-21T12:40:00.000-07:00

Tänään päätin alkaa harjoittelemaan Hillan kanssa agilityn alkeita takapihalla. En kylläkään usko että edes alkeiskurssille sen kanssa ikinä eksytään, mutta koska eihän sitä tiedä niin päätettiin alkaa huisin ahkerahimotreeni. Iskin kahden tuolin väliin 5 sentin korkeuteen riman ja kerroin Hillalle että idea ois mennä tästä yli ja mielellään täysiä. Tehtiin tätä kolmella tapaa. Ekana jätin Hillan istumaan hypyn taa ja kutsuin luo. No tulihan se mutta ei täysii. Sit heitin lelua hypyn ylitse, no menihän se mutta ei se lelu sitä kiinnostanut kuhan huvikseen eteni. Sitten tajusin iskeä namilautasen hypyn taakse ja vihdoin koiraan tuli eloa. Sen jälkeen kun Hilla iskettiin laiharille (eli sen jälkeen kun se sai kuulla olevansa tuhti) sen ruokahalu on kymmenkertaistunut. Pieni koira parka, elää nälässä jne. vaikka ei se sen annos vieläkään mikään pieni ole, mutta Hillasta on. Mutta tätä suurta nälkää hyväksi käyttäen sain Hillan juoksemaan vauhdilla kanalautasen luo ja lopettiin hyppyjen treenaus siihen. Ihan hyvä alku, Hilla ei nimittäin kertaakaan kiertänyt hyppyä, joka kerta yli ja syömää suorinta tietä.

Iskin myös neljä keppiä maahan ja aloitettiin pujottelun opetteleminen. Samalla tapaa Ilolle on opetettu kepitys ja se on nykyisin hirmuisen hyvä, itsenäinen ja näppärä. Lisäksi kun ne kepit nyt tuijottavat ikkunasta aina kun erehdyn katsomaan takapihalle, jaksan ehkä treenatakin niitä. Myös Ilolle tekis hyvää treenata keppien hakemista eri kulmista. Siihen tarkoitukseen 4 kepukkaa riittää tosi hyvin.

Koska Ilosta oli tyhmää et treenasin Hillan kans, otettiin loppuun kimppapaikkamakuuta ja luoksetuloja kahdella koiralla yhtäaikaa. Ku Hilla tarttii molempiin treeniä ja Iloki tahto treenata. Niin yhdistin! Tulipahan luoksetuloihin vauhtia kun kutsuin ne yhtäaikaa heiluttaen vain yhtä lelua, jonka tietysti nopeampi sai. Eli Ilo ja sitten ne juoksivat pitkin takapihaa, Hilla oikoen ja loikkien kukkapenkkien ylitse jotta Hilla saisi vietyä rakkaan karvalelunsa. Tänään Ilon paikkamakuut olivat paljon parempia kuin Hillan. Johtunee viileydestä. Kuumalla Hilla ei viitsi nousta mutta Ilo taas ei helteessä jaksa maata käskyn alla. Viileällä Ilo tottelee ja Hilla hilluu..

Kokeilin myös jotain hullua, kävin pyörälenkillä Hillan JA Ilon kanssa yhtäaikaa. Yllättäen se sujui ihan hyvin, hyvä tytöt (eritoten minä, joka kestin pystyssä ja osasin ajaakin ilman mitään törmäilyä tms.)

Juhannuksen suunnitelma on se perinteinen. Mennään mökille ja sinne on ilmeisesti tulossa lähes koko suku että voipi olla taas vähän hulinaa.. No mutta eipä ole tylsää ja hiljaista ja kun koko juhannuksen sataa kuitenkin vettä niin on mukavan tiivis tunnelma sisällä! Mulla on juhannuksen vapaata tosi vähän, oon tällä viikolla ollut vapailla koko alkuviikon, joten oonkin sit torstain, pe aamun ja sunnuntain töissä.. No ehtiihän siinä edes jonkunverran mökkeilläkin välissä! :)

Minä minä minä, ei kukaan muu

2011-06-20T05:37:00.000-07:00

Koska haluan taas osoittaa miten lahjakas olen piirtämän ratoja, niin piirtelin photoshopin avulla todella hienon ratapiirroksen. Oltiin siis treenamassa aksaa tänään ja tällä kertaa tehtiin tämmöstä, melko simppeliä jos koira osaa, mutta kun koira ei osaa esim. olla paikoillaan tai olla karkaamatta putkeen niin se tuo mukaan omaa pientä haastetta.

Paljon oli siis perushyppyjä vaan, tosin 18 oli muuri (vaikken sitä muuriksi näköjään piirtänytkään..) ja 19 okseri, niin ja olihan siellä rengaskin. Nuo ihmeellisen näköiset asiat ovat putkia ja keppejä oli oikeasti se 12 mutta mun mittasuhteet meinas vähän kusasta. Tai ei ihan vähääkään, ei se ihan noi ahdas monin paikoin ollut...

Alkuun oli hyppyjuttuja, joista Ilo selvisi hienosti, oikeastaan kepeille asti Ilo oli tosi näppärä. Itse kusin ekaa kertaa kun piti mennä putkesta uudestaan ja hölmöilin koiran edessä ja päädyin ekalla kerralla jotenkin väärällä puolelle (olin ajatellut meneväni keppien puolelta putkea ja ehtiväni helposti kepeille ja ohjaamaan kepeiltä jo sitten renkaalle jne. No sähläilin jossain siellä missä sattuu, olin liian kaukana ja Ilo ei tietenkään hakenut edes mitää keppejä ollenkaa. Otettiin sit putkelta lähtien uusiks ja varmistelin kepit ja ne meni hyvin ja loppu sujui taas ihan hyvin. Otettiin keppejä lisää ja sain Ilon hakemaan niitä omatoimisemmin, otettiin niitä molempiin suuntiin, tokalta putkelta kepeille, hypyltä kepeille ja ekasta putkesta kepeille. Lisäksi pyörittelin hyppyjä 8-10 myös eri suunnasta ja laitoin sen kiertämään joka hypyn. (Tai eiku öö en muista mut jotenkin niinkuin niin.) Samoin nuita ensimmäisiä kuutta hyppyä otin useammalla tavalla, itse eripaikassa ja vähän eri järjestyksissä.

Ilo on kyllä aika näppärä.

Mätsäripäivä part2

2011-06-16T10:16:00.000-07:00

Jatkettiin etanointia tänään! Eli siis tänään käytiin täällä Varkaudessa Varpsin järjestämässä mätsärissä kävelykadun yhteydessä. Samalla oli hyvä käydä kävelykadulla kävelemässä, oli monia pieniä käsiä silittelemässä, ilmapalloja pamahteli, musiikkia, hälinää, vaikka mitä! Ja Hillan maailmaahan ei heilauta mikään. Niin paitsi et nähtiin poneja, niistä Hilla kyllä innostui. Varkauden ratsastuskeskus oli tuonut pari ponia ja järjesti talutusratsastusta, Hilla oli aivan innoissaan poneista. Hän kun kovasti tahtois oman ponin.

Itse mätsäreihin. Hilla esiintyi ihan hillasta taas, seisoi hienosti ja ravasi kuin etana. Niin sanoi tuomarikin että ravaa hetkittäin hienosti mutta välillä saa vetää perässä.. Meitä vastassa oli ajokoira, joka ihan oikeutetusti sai punaisen ja me oltii sinisiä sit taas. Sinistenkehässä Hilla oli vähän skarpimpi, ravasi hyvin (tai siis paremmin kuin parikisassa) ja oltiinkii sit SIN2. Pienesti edes siis parannettiin eilisestä. ;D Tänää meillä oli seurana Kaisu ja Rex, Rex sai myös sinisen ja ei sit sijottunu enää sinisten kehässä.

Kuvia ei oo nyt luvassa, jätin kameran suosiolla kotiin tänään.

mätsäripäivä

2011-06-15T12:33:00.000-07:00

Tänään vietettiin Hillan kanssa mätsäripäivää Pieksämäellä. Pieksämäelle avattiin tänään uusi Musti & Mirri ja avajaisten yhteydessä oli mätsärit. Täytyy kyllä sanoa että oli hyvin järjestetty ja hyvät palkinnot! :)

Hilla oli perushilla kehässä. Seisoi kuin tatti ja juoksi kuin etana. Saatiin sininen nauha (vastassa oli pk collie, joka osasi myös esiintyä hienosti ja se myös liikkui, toisin kuin eräs....) Sinisten kehään mennessä olin ihan varma ettei pärjätä koska Hilla liikkuu niin laiskasti. Mutta oltiinkin sit kolmosia!

Iinan pieni ja ihania ihmelapsi Vincent oli myös osallistumassa ja on se vain upea pieni eläin! Kertakaikkiaan huippuvauva ja sen huomasivat muutkin, sillä pieni Vinski oli BIS1! :)

Otin mätsäreistä paljon kuvia, pikku hiljaa kuvat tulevat kuvagalleriaan omaan kansioonsa. Tässä kuitenkin muutama kuva Hillasta kehässä sekä Iinasta & Vincentistä BIS-kehästä palkintojen kanssa. Onnittelut vielä! ;)

etana ravailee

Hilla tuomarin katsottavana

pieni voittaja

puoliks unta ja puoliks satua

2011-06-12T10:14:00.000-07:00

Kuvia siirrellessä koneelle löytyi Hillasta hurjan suloinen kuva jossa häntä on juuri kidutettu ja rääkätty oikein kunnolla. Eli siis alkuviikkoiselta uintiressulta uimisen jäljiltä. Toissapäivänä meillä oli uusi yritys Hillan kanssa tähän vesihommaan kun käytiin piipahtamassa lähirannalla tyttöjen kanssa viilentymässä. Kahlailin taas Hillan kanssa yhdessä ja houkuttelin herkkujen ja käpyjen voimalla koiran kastautumaan. Ja uinnin jälkeen täyttä vauhtia rannalle ravistelemaan.Tyhmä jämtti, vois tykätä uimisesta, tekis hyvää sille. Kahlaamaan se menee aina innoissaan iha ite mutta maha ei sais kastua tai iskee hulluus pieneen koiraan.

Viikonloppu meillä oli aika tylsä, allekirjoittanut oli töissä ja se kaikesta kivasta. Tänä iltanakaan ei parannusta ole tapahtunut, josko alkuviikoista saatais treeniseuraa vaikkapa houkuteltua. Sen sijaan itse kävin tänään taas mäyräilemässä. Siis mäyräkoira hengailemassa. Iinalle tuli eilen venäjältä mäyrislapsonen Kinchville Made in Russia alias Vincent eli siis Vinski. Kävin vähän kuvaamassa vauvaa, kuvia löytyy gallerian puolelta. Ihan söpö oli. Erityisesti tykkään kyllä sen ruskeudesta ja hän oli kovin suloinen kun otti unet mun sylissä.

Nesto ja "pikkuveli"

Sinun hulluutesi hulluuksiini sopivat

2011-06-09T08:21:00.000-07:00

Treenipäivä on kiva päivä! Tänään uhmattiin taas kuumuutta, tällä kertaa agilityn muodossa. Siinä missä tokoillessa Ilo on kamala lahnakas, jota ei jaksa kiinnostaa kuin paikalla oleminen niin agin puolella vauhtia riittää, tottelemispuoli sen sijaan hieman kärsi helteen takia.. Tai ehkä todellinen syy oli agitauko.. Kentälle mennessä Ilo oli vähän sen näkönen et miks pitää tulla tänne tyhmälle kentälle, on kuuma, ei huvita. Sit kun se näki että alettiin kantaa esteitä (vaikkakin oli sidottuna toiselle puolelle kenttää jotta sai olla varjossa) niin alkoi ulina ja ilinä et MÄ TAHON PÄÄSTÄ! NYT HETI! Sit vielä ärsytti kauheesti ku ei ees päässy ekana. Ja oli myös tyhmää treenata nii vähä aikaa. Pidettiin kuitenkin treenit tosi lyhyenä helteen takia.

Rakennettiin lyhkänen radan pätkä, tosi helppo, melkeinpä pelkkää eteenpäin tykittämistä. Radalla oli 5 hyppyä, rengas, pituus, kepit, putki ja puomi. Eka lämpättiin renkaalla, putkelta puomille pätkällä ja kepeillä. Muuten osasi tosi taitavasti mutta kepit ei meinannu löytyä, piti vähä neuvoo et tuosta välistä meet ja sit vaa pujottelet. Sitten tehtii rataa! Eka yritys kusi kolmannelle hypylle, jolle menemisen sijasta Ilo karkasi putkeen höyryämään. Jatkettiin sit melkein samasta ja takaleikkasin ite niin et olin putken edessä ohjaamassa Iloa hypylle päin. Sit onnistu ja loppurata menikin nätisti, paitsi että yhden hypyn kiertäminen ois ollut tosi hankalaa ja sain suunnilleen tassusta pitäen neuvoa et tuosta jos menet ja sitten saat juosta sinne putkeen, ei aiemmin. Otettiin sama pätkä vielä sit uusiksi, nyt sujuikin jo paremmin. Ilo osasi mennä 4 hyppyä peräkkäin ilman putkeen karkaamista ilman että ite seisoin putken edessä (vaativaa eikö!) ja nyt onnistui myös hypyn kiertäminen tosi näppärästi ja olinkin tosi tyytyväinen ja siihen oli hyvä lopettaa.

Olin myös iloinen et Ilo teki täysillä vaikka treeniseurana oli yksi sille tuntematon koirakko. Iloa ei kiinnostanut mikää muu kun sai agittaa!

Kaisu otti kuvia meistä taas, iso kiitos.

Helteiseltä kentältä jatkettiin Ilon kanssa matkaa Katjan luo konnuslahteen kuvaamaan koiranpentuja. Kameran eteen pääsivät ensin mäyrislapset ja sitten pörröiset harmaan pennut. Ne oli joo ihan söpöjä.

Korpinotkon Y-pennut

vähän olenko söpö

pörriäisiä

En kyllä tiiä onko tuo koira ollenkaan, vois olla pesukarhukin. Söpö jokatapauksessa.

Kun sä löydät sateenkaaren, tuo se mulle

2011-06-07T09:38:00.000-07:00

Sanonpa vaan että ihana kesä! Tänään suunnattiin ensin kentälle treenaamaan Kaisun kanssa. Treenasin vähän tokoa molempien tyttöjen kanssa. Hilla oli vetelä kuin lihapulla eikä kontaktista ollut tietoakaan. Lisäksi meillä oli vielä hetki sitten Hillan kanssa paikallaoloissa ongelmaa, kun neiti alkoi puuhailla ihan omiaan (katsella taivaalle, haistella ja jopa nousta hajujen perässä). Tänään ongelmaa ei ollut. Neiti istui myös luoksetuloissa kuin tatti, siis myös siinä vaiheessa kun olisi pitänyt tulla luo. Hyvä Hilla, just näin! Tehtiin myös seuraamisia ja ne oli kuitenkin paikoitellen ihan kivoja ja se on kuiteski tällä hetkellä paikallaolojen & luoksetulojen lisäksi niitä tärkeimpiä juttuja mun mielestä mitä treenataan näin alkuun ja Hillan pitäisi oppia.

Ilonkin kanssa hiottiin seuraamista ja tehtiin jääviä. Seuraaminen itsessään oli aika vetelää mutta ihan näppärästi jäi maahan liikkeestä. Ihan olin tyytyväinen niihin. Paikkamakuita tehtiin kanssa ja ne oli super. Samaten kuin luoksaritkin. Tuli laukaten ja sivulle hyvin.

Treenien jälkeen lähdettiin ~~uimaan~~ kiduttamaan koiria. Tai ainakin Hillaa. Hillassa oli vauhtia ja intoa ainoastaan pois päin järvestä. Ilona ja Rex sen sijaan nauttivat täysillä isosta hiekkarannasta ja läträsivät ja uivat onnessaan.

mä vain kuljen pilke silmäkulmassa

2011-06-02T12:46:00.000-07:00

Ilonan rakas kummitäti, minun serkkuni Laura valmistui tuossa muutama päivä sitten lähihoitajaksi ja tänään käytiin vähän syömässä kakkua (tai itse söin lähinnä kaikkea suolaista, koska en pidä kakuista, mutta ymmärtänette pointin). Koska porukoilla matka jatkui juhlista suoraan mökille niin olivat myös rakkaat tyttöset Ilona ja Hilla mukana.

Kovin sain olla ylpeä tytöistä, molemmat käyttäytyivät hyvin, hienosti ja asiallisesti. Ilona sai olla olla vapaana ja neiti oli niiii fiksusti. Häntä heiluen vauhdilla kulki vieraiden joukossa ja oli oikein hurrmaavana, vaikka oli paljon sille tuntemattomia ihmisiä. Miks se on aina tommosissa tilanteissa noin fiksu (esim. jos mökillä on paljon porukkaa tai juhlat tai tms.) mutta sit arkitilanteissa vieraat ihmiset on ihan kamalia, apuaa. Hölmö spanieli. Hilla katseli juhlahumua mattotelineestä käsin ja tuijotuksen voimalla sai ihmiset luokseen rapsuttelemaan.

Itse olin luonnollisesti kameran takana ja haha eksyin juhlavieraiden kuvaamisesta aina silloin tällöin hetkeksi noihin piskeihin. Mutkuu ne on nii ihania.

Kesäpuuhia

2011-05-31T12:16:00.000-07:00

Kuukauden koirakuvahaasteen tämän kuun haasteena on kuvata koira kesäpuuhissa. Mietin ensin laittavani vesikuvia, koska Ilonan ehdoton kesäjuttu on uiminen! Mutta koska Ilona on koiralauman ainoa uimisesta tykkäävä, muut tyytyvät kahlaamaan ja sitäkin lähinnä houkuttimien perässä niin päätin kuvata tytöt ruokailemassa ulkona. Talvella luiden syöminen on varsinkin Ilonan mielestä tosi ärsyttävää koska ulkona on liian kylmä syödä ja sisällä ne on syötävä keittiössä ja mielellään pyyhkeen päällä. Melkoisen käskytettyä hommaa siis. Kesällä sen sijaan luista saa nautiskella ulkona aurinkoa samalla ottaen ja koirat viihtyvätkin useamman tunnin helposti isompien luiden parissa ruohikolla maaten.

Tänään oli herkuttelupäivä kun Vauhti-raksulta tuli uusi satsi lihoja ja luita. Samalla tyhjensin pakkasta entisistä, sinne kun oli laatikkojen pohjalle ja taakse jäänyt vähän vaikka mitä jämiä ja ties miten vanhoja. Uusia olin taas tilannut melko reilusti, ettei vaan lopu kesken ja on valinnan varaa ja näin kesällä pakastinkin on melko tyhjä, toisin kuin syksyllä kun on marjoja yms. Joten kaikki vanhat luujämäpussit tyhjensin pihalle ja annoin koirien syödä vähän reilummat annokset tänään. Seasta löytyi ainakin sikaa, strutsia, kanaa ja heppaa. Ihmeen vähillä rähinöilläkin selvittiin vaikkei molemmille ollut "omia" luita, vaan paljon pienempiä yhteisiä. Ilona kerran yritti viedä Hillalta suusta, Hillapa antoi takasin eikä antanut luutaan Ilolle ja sitten molemmat kantoivat omat aarteensa eri puolille pihaa ja söivät siellä.

Lisäksi vihdoin harjasin Hillan kunnolla. Ennen näyttelyä yritettiin vähän säästellä sen turkkia, mutta nyt seuraavat ovat näillä näkymin elokuussa niin päätin käyttää furmista ihan kunnolla. Ja kyllähän karvaa sitten lähtikin, ihan järkyttävästi! En tiedä miten voi noin pienestä koirasta lähteä edes niin paljoa karvaa ilman että se edes näkyy sen turkissa suuremmin. Ja karvaahan lähtisi vielä vaikka millä mitalla jos joku jaksaisi harjata.. Ehkäpä huomenna lisää harjaamista vielä luvassa. Iloakin vähän harjailin mutta siitä ei lähtenyt oikeastaan enää karvaa. Otin sitten sakset ja siistin sen korvat lyhkäsimmiksi kun oli kerrankin motivaatiota. Kaula pitäisi vetästä koneella joku päivä lyhyeks kanssa. Korvia Ilonalta yritin tässä pari päivää sitten ajella mutta se skitsoaa sitä konetta niin lähellä korvia (meidän vanhempi trimmeri on kyllä kieltämättä melko kova ääninen ja sitä parempaa äiti ei anna käyttää Ilon korviin eikä kaulaan sen jälkeen kun kerran sain sen jotenkin tukkoon karvasta...) Onneksi kaulan trimmaaminen on ainakin tähän asti sujunut ihan hyvin ilman apukäsiä että josko se karva sieltä tässä joku päivä lähtisi..

Koiravarkaus

2011-05-28T10:19:00.000-07:00

Käytiin tänään piipahtamassa kotinäyttelyissä täällä Varkaudessa. Matti ja Hilla olivat molemmat mukana. Lisäksi Matin veli Santtu oli ekoissa näyttelyissään ja Hillan sisko Hulda oli taas meitä vastassa.

Matti NUO EH, tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa

Keskikokoinen, hyväluustoinen uros, riittävät rungon mittasuhteet, kovin leveä kalloinenpää, voimakkaat posket ja kulmakaaret, hyvä kuono-osa, hyvä kaula, hyvä selkä ja hännän asento, riittävä rungonsyvyys, riittävät lapa- ja polvikulmaukset, painuneet välikämmenet, hyvät etu- ja takaliikkeet, sivuliike saisi olla tehokkaampi, liikkeessä ja seistessä selkä painuu. Hyvä karvanlaatu. Luonne 1.

Hilla JUN ERI3, tuomarina Juha Putkonen

Ihannekokoinen, hyvät rungon mittasuhteet. Kaunis pään profiili. Oikein kiinnittyneet korvat. Keskiruskeat silmät, hyvä purenta. Hieman tuhti runko, erinomainen eturinta. Oikea karvan laatu, keskiharmaa väri. Tasaiset kulmaukset. Oikein kiertynyt häntä. Liikkuu kevein joustavin sivuaskelin, seistessä kaunis kokonaisuus.

Santtu sai samaten EHn ja Hulda JUN ERI4

Hilla esiintyi superhienosti, seisoi ihan superisti, ainoa et ois saanut juosta vauhdikkaammin, mutta kun eihän se halua. Tulos jäi vähän harmittaa! Ainoa vikahan oli et hän on hieman tuhti ja jäi SA saamatta. Viimeks oli kevyt runko ja nyt tuhti. Aika hoikkia ja karvattomia oli kyllä monet jämyt et kai Hilla, jolle ruoka on maistunut viime aikoina erinomaisesti (okei ehkä hieman liiankin hyvin), niin on vaan sit vähän tuhti, varsinkin jos niihin vertaa. Nyt syödään kevyesti ja kattellaan sit lisää näyttelyitä Hillan kanssa. ;)

Ajo-joukon Santtu

Masi teeskentelee kilttiä poikaa

hieno Hillamon

Hillan sisko Hulda

Hilla esiintyi superhienosti!

Hilla mitattavana

siskokset juoksee

sinä olet, minä olen

2011-05-25T11:25:00.000-07:00

Serkkuni Pasi kävi tänään kylässä, mukana oli cirnecoista Verdi. Ilolle Verdi oli vanha tuttu, mutta Hilla ei ollut ennen tavannut Verdia eikä ketään muutakaan cirnecoa tai edes vinttikoiraa. Hillan mielestä Verdi oli ihana ja antoi sille paljon pusuja.

Yritin ottaa takapihalla kuvia, mutta ei oikein onnistunut kun satoi vettä ja oli märkää ja koirat oli aina liian kaukana tai lähellä. Mutta jotain kuitenkin.

Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään

2011-05-24T11:54:00.000-07:00

Voisin kertoa että treenattiin tänäänkin näyttelyjuttuja ja lisäksi myös käytiin Rexin kanssa lenkkeilemässä, mutta sen sijaan saatta ihastella pitkästä aikaa kuvia rakkineista. Aluksi ajatukseni oli yrittää ottaa kuvaa kun Hilla & Matti makoilivat uudehkollaan pöydällään tarhassa, mutta eihän ne siinä kestäneet kun näkivät minut ja kameran.

elohiiri-Matti täytyy sitoa kiinni että kestää kuvaamisen ajan paikallaan...

Hillalla ei ole kiire mihinkään

poika ja pojan äiti

Missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea?

2011-05-23T12:48:00.000-07:00

Ajattelin tulla taas kertomaan että on tänään(kin) treenattu näyttelyitä varten. Matti oli hieno ja Hillalla oli kuuma eikä huvittanut juurikaan. Lisäksi kävin tänään taas myös pyörittelemässä Santtua enkä ole enää läheskään niin epätoivoinen sen suhteen. Se juoksi tosi hienosti ja antoi mitata. Asetella ei oikein antais kuin etutassut mutta kyllähän se jotenkuten seisoo, ihan riittävän hyvin tällä treenin määrällä.

Käytiin Hillan kanssa myös Katjan pitämissä näyttelytreeneissä tänään, ihan nätisti seisoi mutta oli kyllä ihan superlaiska. En tajua miten koira voi olla tommonen vätys. Mutta eipä ollut yhtään niin laiskalehmä kun vahingossa laskin sen autosta vapaaksi kun tultiin kotiin ja se juoksi kauhealla vauhdilla Ilon kanssa takapihalle edeltä. Kylläpä ehdin säikähtää et nyt mä sen karkuutin ja kunnolla, mutta jäi onneks Ilon kanssa leikkimään ja hilpeästi kutsumalla sain tulemaan luokse.

Kävin myös Katjan luona katsomassa koiravauvoja, siellä oli harmaanhirvikoiran 10 päiväiset vauvat ja mäyriksen neliviikkoiset pennut. Sanonpa vain että kylläpäs oli ihania. Varsinkin ne hirvikoiravauvat jotka oli pieniä harmaita pötköjä. Ja ne pienet karkkarin alut, voi mitä suloisuuksia. Ei auttanut yhtään mun pentukuumeeseen. Pennut on vaan niin ihania.